Olin ollut samalla nuorisotalolla töissä jo 20 vuotta. En enää nuori mutta nuorten mielinen. En ollut se helpoin ohjaaja, mutta en myöskään hankala. Avioliittoni oli ok, laimentunut mutta ei ihme, kun molemmilla oli ikää jo yli 50 vuotta ja omat lapset aikuistumassa.
Maaseudun kasvattina olin jo pienestä sisäistänyt käskyn ”kuormasta ei syödä”. Ammatillisuus esti ehdottomasti kaikenlaisen sopimattoman kanssakäymisen nuorten kanssa. Urani aikana olin törmännyt satoihin viehättäviin eri murrosiän vaiheissa oleviin neitoihin. Osa pikkupimuista oli ensimmäisissä kaukorakkauden ihastuksissaan kääntänyt katseensa myös minuun(vuosi vuodelta harvempi, nuorilla nuorisotyöntekijöillä oli vaikeampaa) mutta osana ammattitaitoa olin aina osannut suunnata neitosten kohteen oikeaan suuntaan ja heille iältään sopiviin kohteisiin. Luulin olevani turvassa. Luulin.
Anna oli 12 tai 13 vee kun hän tuli ensimmäisen kerran meidän nuokkarille....
Tarinan lukeminen vaatii kirjautumista sisään. Kirjaudu sisään tai luo
ilmainen käyttäjä
nyt!