Naapurin poika, osa 3

Viileä tuuli puhalsi kasvoilleni. Ilma oli vieläkin hyvin lämmin, mutta joinakin päivinä luonto muistutti saapuvasta syksystä viileällä tuulella ja muutamalla kellertävälä lehdellä. Katselin linnunpoikasten lentoharjoittelua, kuinka ne räpyttelivät siipiään pesän reunalla, kun vanhemmat lentelivät ympärillä säestäen poikastensa matkaanlähtöä. Olin kävelemässä Sarille ja olin juuri puolivälissä matkaani, pururadalla. Inhosin sitä tietä yli kaiken. Pimeän tultua se oli jokaisen tytön painajainen. Valaistus puuttui ja asutuksen välillä oli sankkaa metsää. Onneksi yöt olivat vielä suht'koht' valoisia ilman katulamppujakin.

Painoin mustaa ovikelloa kerrostalon neljännen kerroksen asunto viiden oveen. Kuulin juoksevia askelia, pienen lapsen ja koiran. Oven avasi Sarin sisko Netta ja vieressä seisoi bordercollie Miki.

- Moi, Sari onko kotona? kysyin ja hymyilin Netalle, joka kurkki minua ujosti oven takaa.

- Mm... Netta sanoi ja pyyhälsi takaisin sisään.

- Moro! Sari huusi ja käveli keittiöstä.

- Moikka, voinks mä tulla? kysyin ja astuin jo sisään ovesta.

- No joo, totta kai, niinhän me sovittii, Sari sanoi ja nauroi minun typerälle kysymykselleni. Kävelimme Sarin huoneeseen ja Sari istui tietokoneensa eteen ja minä istuin viereiselle sohvalle.

- Mites sulla ja Villellä nytten menee? Kuulin, että pääsitte sopuun tosi nopeesti, mut Ville ei suostunu kertoo miten... Sari sanoi katsoen minua hymyillen alta kulmien.

- No tota, se salainen juttu se, sanoin ja nauroin. - Mutta joo, ei siin kovin kauaa menny. Tai no siis siinä sovinnon tekemisessä, mut se, miten se tehtiin, niin siin meni, sanoin ja vinkkasin silmää.

- Aa silleen vai? Nii se kuulemma on aika nopsa tapa, Sari sanoi ja hymyili samalla näpyttäen tunnustaan Irc-Galleriaan.

- No mut entäs sä ja Joni? Mikäs se juttu oli, että sä ees kutuit mut? kysyin huolestuneesti, sillä Sari oli soittanut minulle surullisen kuuloisena ja puhunut hänestä ja Jonista.

- Nii... Me erottii viime yönä, Sari sanoi, niin että hänen hymynsä hyytyi ja näin silmien punoittavan ja kostuvan.

- Minkä ihmeen takia? Tehän seurustelitte jo ties monettako kuukautta, vai olitteko te jo vuoden seurustellu? sanoin istuen lähemmäs tietokonepöytää ja katsoen Saria silmiin.

- No vuoden ens viikolla... Mutta ku, näin Jonin ja sen eksän eilen päivällä kaupungilla, Sari sanoi ja näin surun muuttuvan suuttumukseksi.

- No siis tekikö ne mitää? vastasin ehkä liiankin terävästi.

- No joo! Se paskiainen nuoli sen ämmän kanssa! Sari sanoi ja alkoi itkeä. Halasin Saria ja painoin tämän pään olkapäätäni vasten.

- No sellasii ne jätkät joskus on, lohdutin niin hyvin kuin vain osasin.

Muutaman tunnin puhuttuamme sain selville, että Sari ei ollut kertonut minulle aivan kaikkea. Muutama kuukausi sitten Villen kaverin bileissä minä en ollut ollut ainoa, joka oli kiehnännyt Markossa, Sarin eksässä. Sari oli päätynyt Markon kanssa sänkyyn. Villen entisen luokan Laura oli viikko sitten käräyttänyt Sarin ja Markon Jonille. Joni oli mustasukkaisena tietysti kostanut tämän Sarille. Lopulta molemmat olivat tulleet siihen tulokseen, ettei suhde toimisi niin ja eronneet.

Joimme vielä kahvit ja keskustelimme siitä, mitä tekisimme lukion alettua, kun pääsisin Sarin kanssa samalle luokalle.

- Hyi, kuulin, et meidän luokkaa tulee myös se Markon nykynen, oliks se vissii Merkku tai joku. Kait se oikeesti on Meri. Ootko nähny? Se antaa kuulemma ihan kaikille, Sari sanoi ja hänen kasvonsa vääristyivät yökötykseen.

- Nii mä oon kuullu kans. Ja se on kuulemma hirvee kusettajaki, sanoin ja vilkaisin kelloa. - Hei, mun pitää nyt ihan tosi lähtee, kello on jo kakstoista. Voinko viel lainaa sun puhelinta, et soitan Villelle? Haluun, että se tulee vastaan.

- Joo, siis totta kai, Sari sanoi ja iski silmää.

- Hei, ei mitään sellasta. Eihän me nyt missään metikössä ryvetä! huudahdin ja kuulin olohuoneesta Sarin äidin yskäisevän hieman paheksuvasti. - Nii että lainaa sitä puhelinta, kuiskasin hiljaa laittaen otsani kurttuun. Sari nakkasi minulle puhelimen ja etsin numerovalikosta Villen numeron.

- Ai kato Sari, moro, Villen pirteä ääni kuului toisesta päästä.

- Ei ku, kulta, mä tässä. Tulisitko mua vastaan nyt, kun lähen täältä Sarilta? kysyin ja pyörittelin hiuksiani.

- Ai sinäkös se olitki. Joo, totta kai mä tuun. Pusuja. Moikka, nähään kohta, Ville sanoi ja sulki puhelimen.

Laitoin puhelimen Sarin pöydälle ja menin eteiseen.

- Moikka! Nähää joku päivä taas! huusin ovelta ja astuin käytävään laittaen oven hiljaa kiinni perässäni.

Tulin asuinalueen reunalle siirtyen juuri pururadalle, kun kylmät väreet kulkivat selässäni. Aivan kuin joku olisi tuijottanut minua selkään, riisunut katseellaan hitaasti mutta päättäväisesti. Aloin voida pahoin. Halusin Villen suojaaviin käsiin, missä tiesin olevani turvassa. Astuin pururadalle ja lähdin kävelemään tavallista verkkaisemmin. Silti puistatus ei kadonnut, tuijotus tuntui edelleen. Vilkuilin selkäni taakse, mutta en nähnyt mitään. Halusin soittaa Villelle, mutta saldoni oli loppunut. Aloitin hölkän, mutta silloin kuulin jostain napsahduksen.

- Onko siellä joku? kysyin hädissäni ja vilkuilin ympäriinsä. Ketään ei näkynyt, mutta pelko otti minusta vallan. Hengitin epätahtiin ja minua pyörrytti.

- Okei, Kiti, nyt sä oot ihan sekasin. Hengitä nyt vaan rauhassa. Kohta Ville tulee sinua vastaan, sanoin itselleni ja sain tunteeni jotenkin kuriin. Edelleen kuitenkin sisälläni velloi ajatus tuijotuksesta, joka riisui minua pala palalta katseellaan ja halusi minut itselleen.

Olin juuri lähtemässä hölkkäämään, kun joku tarttui minuun voimalla takaapäin.

- Päästä irti! huusin ja kiljuin ja yritin riuhtoa itseäni irti tuntemattoman henkilön käsistä.

- Hei tyttö, rauhoituhan nyt. Haluan vaan pitää hauskaa! karhea ja pahaa enteilevä ääni huusi minulle. Mies haisi vahvasti vanhalle viinalle ja tupakalle. Minua oksetti. Missä oli Ville?

- VILLEEEE! APUA JOKU! koitin huutaa, mutta minusta tuntui, ettei kukaan kuule. Jäisin tämän hirviön armoille, ties mitä se keksisikään ja lopulta, jättäisikö se minut metsään kuolemaan. Nielaisin. Ei, minä olin liian nuori kuolemaan, ja entäpä Ville, muu perheeni, Sari? Entäpä he...

- EI! karjaisin ja yritin potkia itseni irti, mutta mies kiristi otettaan.

- Äläs nyt hätkyile. Pitäisit miehelle seuraa. Tuollainen kaunokainen kuin sinä jakaa kauneuttaan varmasti monille, mies sanoi ja nauroi räkäistä naurua päälle. Mies tarttui huppariini ja repäisi sen auki. Kuulin rusahduksia ja tiesin, että hupparini oli varmasti revennyt hihasta, mutta se ei häirinnyt ollenkaan. Mies oli enää topin päässä rinnoistani ja niin pitkälle en halunnut miestä päästää. Aloin riuhtoa uudestaan.

- Lopeta heti! Älä koske muhun! Vitun sika!

Koitin potkia miestä, mutta en saanut osuttua kertaakaan.

- HEI, NYT LOPETAT TUON SÄTKIMISEN! mies karjaisi, ja ääni lamaannutti minut pelosta. Mies tarttui minua hiuksista ja sai minut kiljaisemaan kivusta. Lopulta hän tarttui toppini olkaimiin ja riuhtaisi molemmat olkaimet alas ja vetäisi toppini lantiolle. Pyöreät rintani tulivat näkyviin. Tunsin miehen kovan munan pakaraani vasten.

- Päästä irti, itkin ja nyyhkytin.

- Hei mutta sinähän oletkin upeampi kuin odotin. Nythän me pidetään kivaa yhdessä! mies sanoi ja nauroi jälleen.

Luulin, että olisin mennyttä, mutta yhtäkkiä kuulin kaukaa huudon, jonka tiesin olevan turvani ja pelastukseni.

- Kiti! Päästä irti siitä, vitun paskiainen! Villen ääni raikui läpi tajuntani.

- Ville, tuu auttamaan! huusin ja sain taas voimaa. Potkin lisää, mutta se ei auttanut edelleenkään. Näin, kuinka Ville lähti juoksemaan raivoisa ilme kasvoillaan. Mies päästi minusta irti ja lysähdin maahan mahalleni. Jalkani eivät kantaneet minua, olin suuresti järkyttynyt tapahtuneesta. Pelkäsin Villenkin puolesta. Käännyin ja näin, kuinka Ville huitaisi miestä nyrkillä niin, että miehen nenästä alkoi valua verta. Tuijotin Villeä silmät suurina. En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisena, raivoissaan, väkivaltaisena. Niin puhtaan vihreät silmät näyttivät nyt tummilta, lähes mustilta, ja lihakset olivat jännittyneet mustan t-paidan alla niin, että ne piirtyivät läpi kankaasta.

- Poika, nyt sä teit virheen, mies sanoi ärtyneenä pyyhkien nenäänsä ja kurottaen kohti Villeä, mutta Ville väisti ja tarttui miestä kaulasta.

- Kiti, Ville parahti ja kyykistyi viereeni. Peräännyin vaistomaisesti.

- Hei, minä tässä. Ootko sä kunnossa, rakas? Ville kysyi. Silmät olivat lakanneet kiilumasta mustina, raivo laantui ja ilme muuttui huolta kantavaksi ja surulliseksi. - Olisinpa ollut nopeampi... Ville sanoi ja nosti samalla toppini paikalleen sekä poimi hupparini maasta.

- Ville... aloin parkua ja tartuin Villen kaulaan ja halasin kauan. Tunsin jälleen olevani turvassa, voimakkaiden käsien suojassa. Nyt tiesin, että Ville suojelisi minua aina. Nostin katseeni Villen olkapäästä ja suutelin häntä.

- Ei se ollut sun syy... Mä en oo sanonu näin ennen, mutta mä rakastan sua, Ville, ihan tosissaan, sanoin ja nyyhkytin vielä hetken, kunnes sain vedettyä itseeni ilmaa.

- Mäkin sua, enemmän kuin mitään, Ville vastasi ja halasi minua nostaen minut ylös maasta ja laittaen hupparin päälleni.

Kävelimme Villen puolelle taloamme ja minä kapusin terassini aidan yli.

- Ville, kiitos vielä siitä, mitä teit. Mulle ois käyny pahastikin, jos et ois tullu, sanoin ja koitin saada kasvoilleni jotain hymyn tapaista.

- Mä suojelen sua aina, rakas, Ville sanoi ja hymyili jälleen silmät kimaltaen kirkkaanvihreänä.

- Rakastan sinua, sanoin ja kurotin vielä terassin aidan yli ja painoin huuleni Villen huuliin. Menin sisään terassini ovesta, joka avautui sisältä ja ulkoa.

Menin kylpyhuoneeseeni ja riisuin vaatteeni ja laitoin ne pesukoneeseen. Oloni oli likainen. Hiuksissani oli havunneulasia ja puruja. Astuin suihkuun, väänsin veden polttavan kuumalle ja annoin veden virrata pitkin alastonta vartaloani. Rintani olivat arat. Liu'utin käsiäni pitkin ihoani alaspäin niin kauan, että sormeni kohtasivat häpykumpuni. Hivelin itseäni ja muistelin kaikkia nitä kertoja Villen kanssa, Villen pehmeää kosketusta, matalaa ääntä, joka kantautui niin usein korviini... Tunsin jälleen eläväni. Aloin tuntea suihkun kuuman veden ihollani, ja lopulta minun oli laitettava sitä viileämmälle, niin tuskaiseksi se kävi.

Sammutin hanan ja kietouduin pyyhkeeseen. Huoneessani annoin sen pudota lattialle ja avasin vaatekaappini. Otin sieltä mustan Hello Kitty -topin ja vihreät hipsterit. Puin ne päälleni ja pujahdin sänkyyni. Hieroin itseäni kevyesti alushousujen päältä ja tunsin, kuinka kosteus pyrki kankaan läpi.

Heräsin yöllä tuulenvireeseen kasvoillani. Olinko jättänyt muka terassin oven auki? En varmasti ollut. Avasin silmäni kauhusta. Mitä jos se mies oli seurannut minua? Olin valmis kiljumaan, mutta silloin kuulin rauhoittavan äänen.

- Mä tässä, kulta. Tulin vain kahtoo, että oot kunnossa, Ville rauhoitteli seisten kelmeässä kesäyön valossa.

- Oot niin kaunis, kun nukut. Niin kiltin näköinen, Ville jatkoi. Hän hymyili ja oli lähdössä.

- Ei, älä mee. Haluun, että sä jäät, sanoin nopeasti ja nousin istumaan katsoen Villeä silmiin.

- Okei, Ville nyökkäsi ja sulki oven.

Ville istui sänkyyni ja kapusi aivan minun viereeni nojaten kyynärpäähänsä kyljellään. Hän silitti hiuksiani istuessani siinä vieressä ja katsoessani hänen kirkkaisiin silmiinsä. Suutelin Villeä tulisesti ja paloin silkasta halusta.

- Ville, mä haluan rakastella sun kanssa tänä yönä tässä ja nyt. En välitä, vaikka äiti ja isä on kotona, kuiskasin Villen korvaan, hiljaa ja vietellen.

- Ootko varma? Vaikka siellä pururadal...

Painoin sormeni Villen suulle.

- Vaikka... kuiskasin ja suutelin Villeä.

Ville nousi eteeni ja riisui varovasti toppini, sitten oman paitansa. Ville tuoksui niin ihanalle, niin miehelle. En taaskaan voinut uskoa todeksi tätä kaikkea. Oloni oli sama kuin lähes vuosi sitten eteisessä. En olisi voinut uskoa silloin, että Ville voisi edes olla eteisessäni. Nyt en taas uskonut, että tämä Ville olisi voinut juuri pelastaa minut ja että olisin menettänyt neitsyyteni tälle, samoin kuin että nyt hän riisuisi minulta toppiani. Onnen kyynel vierähti poskelleni.

Istuin nojaten tyynypinoon jalat koukussa Villen kasvojen edessä, kun Ville lähestyi pilluani, joka jo sykki odottaen. Huokaisin syvään ja rentouduin. Tunsin herkän kielen vedon alapäässäni. Se oli niin kevyt, pehmeä, mutta tuntui silti taivaalliselta. Kieli tutki jo tutuksi käynyttä aluettaan ja upposi sisääni. Hymisin hiljaa, en uskaltanut päästää voihketta, mutta välillä suustani pääsi muutama matala huohotus. Lähestyin huippuani ja kohta selkäni nytkähti ja tartuin Villen hiuksiin. Puristin käteni nyrkkiin ja purin huultani, etten päästäisi ääntä. En kuitenkaan voinut pidätellä, vaan suustani pääsi kovaa voihketta ja yninää. Kuulin, kuinka naapurihuoneesta joku nousi sängystä.

- Ville, joku tulee! kuiskasin. Salamana Ville seisoi terassillani seinän takana. Päästin pienen hihityksen, niin koomiselta se tuntui. Samassa isäni pää kurkisti ovesta ja minä vetäisin peiton ylleni.

- Kulta, tuota... Oletko kunnossa? Luulin kuulleni, kröhm... ääntä? isä sanoi ja tutki katseellaan hämärää huonettani.

- Taisin nähdä painajaista, mutta nyt olen kunnossa, sanoin esittäen pyyhkiväni silmiä kyynelistä.

- Selvä, isä vastasi ja sulki oveni.

Ville astui takaisin huoneeseeni  ja sulki oven perässään.

- Se oli lähellä, hän sanoi ja virnisti tullen päälleni.

- Taisin kiinnittää muutaman yölenkkeilijäkaveruksen huomion tossa ulkopuolella runkatessani, Ville sanoi virnistäen taas. Kurtistin kulmiani.

- Onko minulla syytä olla huolissani, jos alat kosketella itseäsi vieraitten naisten edessä? kysyin asettaen kädet puuskaan, pidellen peittoa edelleen alastoman vartaloni edessä, istuen jalat haarallaan.

- Ehei, ainut, joka saa koskea muhun, olet sä, minun rakas Kiti, Ville sanoi ja repäisi peiton pois päältäni asettaen terskansa häpyhuulteni väliin ja työntäen itsensä hitaasti sisääni, siirtäen minut samalla makuuasentoon.

- Mmmhh... mumisin ja liikutin lantiotani hitaasti rauhallisessa rytmissä Villen työnnellessä itseään sisääni aina pohjaan saakka ja lähes ulos minusta.

- Olet ihana, Ville kuiskasi korvaani ja suuteli korvanlehteäni jatkaen suutelemistaan aina kaulaa pitkin rinnoilleni.

- Niinhh sinäkin, kuiskasin ja painoin sormenpäilläni Villen selkää ja liu'utin käsiäni sitä pitkin.

Rakastelimme hiljaa pitkään, lähes ikuisuudelta tuntuvan ajan. Se oli niin ihanaa, että olisin sen halunnut jatkuvan ikuisesti, mutta sitten Ville alkoi värähdellä ja nopeuttaa tahtiaan hieman, mutta vain sen verran, ettei meistä päässyt sen enempää ääntä kuin aikaisemminkaan. Huokailua kuului enemmän ja kohta tunsin Villen laukeavan sisääni. Hän antoi munansa valua hiljaa ulos minusta ja sen sijaan tunki kaksi sormea minuun. Aloin olla huipussani, kun tunsin kielen klitoriksellani. Enää en kyennyt pidättelemään, vaan laukesin orgasmien sarjan puristaen käteni nyrkkiin peittooni kiinni. Suoristin jalkani ja hengitin raskaasti vetäen Villen päälleni suudellen häntä.

- Oot mahtavinta, mitä mulla on koskaa ollu, kuiskasin ja suutelin Villeä uudelleen.

- Nii säki mulle, mahtavinta ja rakkainta, Ville sanoi ja suuteli vielä kerran. Sitten hän puki päälleen ja poistui ovesta antaen vielä yhden lentosuukon ovenraosta.

Aamulla nousin myöhään iloisena. Vedin päälleni kesäisen mekon, mutta alle en laittanut mitään. Istuin aamiaispöytään ja levitin leivälle margariinia, kun kuulin äidin lausahduksen.

- Menen petaamaan petisi, Kati.

Aluksi nyökkäsin, mutta sitten tajusin lakanan. Eihän sitä oltu vaihdettu yön jälkeen! Juoksin nopeasti huoneeseeni, juuri kun äitini oli nostamassa peittoa pois.

- Ajattelin, että ehkä petaisin itse... sanoin vaivihkaa ja istuin peittoni päälle.