Kesäleirillä

En todellakaan ilahtunut kuultuani, että äitini oli ilmoittanut minut kesäleirille. En ollut ennen ollut minkäänlaisella leirillä, joten minua pelotti ajatus siitä, että siellä olisi joitain 16-vuotiaita huppupäitä odottamassa minua nyrkkirauta rystysillään. Ajomatka leirille oli ainakin ihan tajuttoman pitkä ja hiljainen. En suostunut puhumaan äidilleni mitään, koska olin niin vihainen siitä, mitä hän oli selkäni takana tehnyt.
Otin kassini auton takapenkiltä ja lähdin kylmän julmasti kävelemään kohti taloa, jossa asuisin seuraavan viikon. Näytin äidilleni nyrpeää naamaa viestittäen, että haluaisin pois. Hän vain hymyili ja sanoi kaiken menevän hyvin, mutta minä en siihen uskonut. Minua vastaan tuli ryhmä leiriohjaajia opastamaan minut oikeaan paikkaan. Lähestyimme ovea ja siinä vaiheessa minun olisi tehnyt mieli itkeä, mutta kun pääsimme sisälle, tajusin pelänneeni ihan turhaan. Ihmiset...