Antaa piti

Kyllä tämä seuraava tapahtuma pistää vieläkin hiukan häpeämään, vaikka aikaa on mennyt ja ikää tullut lisää. Samalla pistää muistamaan sitä paremmaltakin kantilta. Ja kun se kerran tapahtui, niin ei sitä saa tekemättömäksi enää. Ei se mikään raiskaus ollut, vaikka eipä se mies paljon himossaan lupaakaan kysellyt. Ja minä menin sitten antamaan sille alapäätäni oikein kunnolla, kun en muutakaan voinut.

Jos jotakin viitettä ajankuvasta pitää tässä antaa, niin lieneekö ollut 70-luvun viimeinen vuosi tai 80-luvun alku. Sen olen jotenkin unohtanut. Jotta minä olin siinä vähän päälle kolmikymppinen maatilan emäntä silloin.

Olinhan tottunut jo nuoresta tytöstä asti kulkemaan ilman pelkoa tutuissa metsissä. Enkä osannut silläkään kerralla pelätä mitään. Olin nytkin marjassa keskellä loppukesän tuoksuista metsää. Se rauhoitti aina mukavasti lasten metelöinnin ja mullikoiden ammumisen jälkeen. Kyllä maatilan emäntäkin tarvitsee välillä omia hiljaisia hetkiä. Minulla ne olivat marjastuksen sivuantia.

Taisin olla käärinyt työmekon helmoja vyötäisilleni, etteivät tarttuisi risukoihin. Kuumakin oli, kun sattui aurinkoinen päivä. Enkä minä uskonut kenenkään pusikoissa kyttäilevän, vaikka niin taisi päästä käymään. Taisinpa hyräilläkin siinä samalla jotain iskelmää, kun noukin marjoja koriini.

Kuulin sitten askeleet mättäillä ja käännyin katsomaan. Naapuritilan isäntä Kosti näkyi tulevan kädet navettahousujen taskuissa minua kohti. Sillä oli vain jokin paitapahainen avonaisena päällään, kun tykkäsi kuljeksia kesäkuumilla karvainen rinnus paljaana. Niin teki minunkin mieheni, että siihen oli totuttu meilläpäin. Ja oli Kostilla joku kotsakin päässään, kun se sai aina jostakin niitä mainoslakkeja.

Minä jatkoin poimintatyötäni tervehdykset vaihdettuani, sillä koskas se emäntä joutaisi naapurinmiehen takia työnsä seisauttamaan. Kosti saatoi siinä myhäillä, että marjaan olet näemmä lähtenyt, mutta en muista niin tarkasti enää, mitä siinä sanoja vaihdettiin.

Kun oikein kurotin keräämään ulommilta mättäiltä ja pyllistin huomaamattani Kostiin päin, kävi mies minuun kiinni. Minä kimmahdin pystyyn ja korjailin hätäisesti mekkoa rinnuksilta, ettei tissien vako näkynyt naapurinmiehelle suoraan. Se vain naureskeli ja piteli tiukasti kupeistani kiinni. Tietäähän sen, että maalaisisännän ote pitää, kun päivät pitkät raskaita töitä paiskii ja elukoiden kanssa joutuu mittelemään.

Pyysinhän minä Kostia laskemaan irti, mutta ei se uskonut. Muistan, miten sillä hetkellä kävi mielessäni, että nyt tämä on leikin rajalla vielä, vaan voi kylläkin kääntyä joksikin muuksi ihan hetkessä. Ja se kääntyi siksi muuksi. Kosti hyökkäsi naamallaan mekon kaula-aukosta rintoihini ja minulta pääsi ulahdus, kun pelästyin sitä. Mies puri melkein rintojani, ainakin näykkäili huulten läpi hampaineen. Kyllä se tuntui pehmeällä iholla. Minä yritin pyristellä irti ja irrottaa sen vahvoja kouria lantioltani, mutta sen ote piti.

Kun Kosti nosti päätään rinnuksiltani, huomasin sen silmissä saman pilkkeen kuin joskus omalla ukollani. Se oli se miehen kiima, kun naitatti kovasti. Kyllä sen näkee katseesta, kun silmät seisovat päässä kummallisesti ja silloin arvaa, mitä sillä on mielessä. Ja että miehen housuissakin kohta seisoo jo. Tajusin, että nyt oli viimeinen mahdollisuus yrittää irti miehen otteesta tai kohta se tulisi päälle ja naisi minua avutonta naista.

Varmaan tulin käyttäneeksi kaikki keinot, mitä minulla oli, vaikka en kyllä mitään väkivaltaista yrittänyt. Kysyin, että mitenkä Eira kotosalla ja entäpä lapset ja kaikkeen koetin vedota, mutta Kosti oli niin rajussa kiimassa eläimen tavoin, ettei siihen mikään auttanut. Se ölähteli vain, että ei saa Eiralta tarpeeksi, niin pitää käydä salaa kylillä, kun naitattaa jatkuvasti riskiä miestä.

Siinä vaiheessa muistan tunteneeni miehen kouran, jonka se työnsi helmojen alle hävylleni. Olihan minulla housut jalassa, vaikka kaikki emännät eivät kesähelteillä alushousuja päällensä pistäkään, mutta Kosti työnsi kätensä niiden alle pimpsalleni. Yritin tyrkkiä sen vahvaa kättä pois, mutta en saanut. Samalla se hönki minua päin kuumaa ilmaa ja haisteli kaulani seutua kuin olisi vainunnut jotain.

Sanoin, että lopetahan nyt, eikä tällainen sovi ollenkaan. Mutta Kosti ei uskonut mitään. Se alkoi jo kammeta minua nurin sammaleisille mustikkamättäille ja totta kai se siinä onnistui, kun oli vahva miehenköriläs. Itse se kömpi ihan kiinni minuun ja piteli minut aloillani. En minä mitään heikkoa tekoa ole, mutta eihän nainen miehen voimille mitään mahda. Huohotin, että älä nyt, hyvä mies, ainakaan ala yhtymään minuun, kun minullakin on oma ukko ja lapsia kaksi. Kostin vastaus siihen oli, että se ei mitään tee, kun kerran naitattaa. Kehtasi sanoa, että osaavat ne vaimot antaa välillä muillekin kuin omille ukoilleen ja että sellaista on elämä ollut maailman sivu, maaseudullakin nimittäin.

Kyllä minä siinä vaiheessa mättäille kaadettuna tiesin, etten siitä enää antamatta pois pääsisi. Kosti oli sen verran hurjana himonsa kanssa, että koetti jo paksuilla sormillaan näpelöidä nappeja auki rinnuksistani. Mutta kun ne eivät auenneet, se repäisi kolttuni levälleen, niin että kolme nappia ainakin ratkesi irti. Mikä ihmeen hinku aikuisella miehellä onkin päästä naisen rinnoille, sillä niin oli Kostillakin. Se oli kuin vasikka suunsa kanssa imemässä tissejäni, kun sai ne näkyvilleen. Koetin työnnellä sen päätä etemmäs, mutta ei se väistynyt, ennen kuin oli minua siinä vähän aikaa näykkäillyt ja imeskellyt. Ja sitä en voi mennä kieltämään, etteikö se imeminen olisi tuntunut minusta hyvältä.

Kohta Kosti jo riipi alushousujani pois rajuilla otteilla. Tarrasin niihin kiinni ja yritin vetää takaisin. Pyysin, että älä, hyvä mies, nyt sinne pyri. Mutta kun mies pääsee oikein kovaan kiimaan, niin kyllähän se niin taitaa olla, ettei sitä enää saa perääntymään. Siinä nujuutuksessa tunsin jo, miten Kostilla seisoi vehje housujen sisässä kovana. Siihen ikään mennessä olin oppinut omasta ukostani, että jos se rupesi pimpsaa tahtomaan, niin ei hellittänyt, ennen kuin sitä sai. Ja sama oli nyt naapurinisännän kanssa. Siinä tilanteessa ei naisen auta muu kuin antaa.

Kosti repi hätäisesti navettahousunsa pois tieltä ja ähelsi jo kontillaan päälleni. Esille otettu muna sillä seisoi tukevana sojollaan ja minusta se näytti hurjalta. Ihan erilaiselta kuin omalla ukollani, seisoikin eri suuntaan. Mies väänsi haarojani kunnolla auki ja tuikki kalunsa kärjellä oikeaan kohtaan. Siinä vaiheessa muistan vielä pyytäneeni, että älä, hyvä mies, työnnä sinne, ainakaan ilman kumeja.

Mutta en saanut mitään vastausta enkä armoa, kun Kosti alkoi painaa lanteillaan jäykkää siitintään häpyreikääni. En ollut tarpeeksi kastunut siinä vaiheessa, kun mies ei malttanut himoltaan odotella, vaan piti päästä heti yhtymään. Teki ihan kipeää, kun Kostin työntyvä kulli levitti alikostunutta pimpsaani auki. Hankaus oli nihkeä ja minä aloin voivotella ääneen oloani. Ja kun naapurinisännän kalu oli ihan erimallinen kuin oman ukon tuttu talikko, niin sekin lisäsi huutoääniäni.

Ensimmäiset työnnöt tekivät kipeää, mutta se hälveni, kun aloin liukastua. Ja varmasti Kostin siitin valutti minuun omaa limaansa, niin kuin miehen vehje tuppaa tekemään. Muistan senkin, miten alapäästäni alkoi kuulua tuttua litinää kuin kotosalla. Silloin kauhistuin enemmän, kun katsoin päälläni huhkivaa, karvarintaista naapurinisäntää silmiin. Sen naama oli punainen ja silmät tapittivat lasittuneina. Suusta tuli pelkkää korinaa ja ähinää. Mitään sanoja ei tullut. Mies tyrkki itseään päälläni edestakaisin ja tuntui vain yltyvän. Sillä oli niin löysät pallitkin, että ne roikkuivat pyllyäni vasten. Yritin levittää jalkojani paremmin auki, kun Kosti ryhtyi lujassa tahdossaan painamaan ja nussimaan minua vahvalla ruhollaan.

Jossakin vaiheessa tajusin suorastaan antavani naapurinisännälle pilluani. Vaikka minun olisi kaikin keinoin pitänyt tyrkkiä häntä pois päältäni ja yrittää karkuun. Mutta eipä olisi tainnut auttaa mitään. Mies oli päättänyt naida ja toteutti myös halunsa minulla. Ei se antanut kertaakaan suuta eikä hellitellyt muuten kuin imemällä rintojani. Se teki selväksi, että tarvitsi tällä kertaa naista ilman nimeä, rumasti sanottuna pelkkää pimpsaa. Omalla ukollanikin ovat nämä kaksi puolta. Se toinen puoli hellii ja rakastelee, mutta joskus yltyy se toinen, eläimellinen puoli, joka haluaa ottaa naisen ilman hempeilyä. Omalta ukoltaan sellaisen sulattaa, mutta Kostilta en olisi saanut suvaita moista, koska se oli vieras sonni naapuritilalta. Eihän oma ukkonikaan olisi suvainnut toisen miehen naivan minua ja suihkivan minuun siitteitään.

Vaan naisena minun oli kuitenkin alistuttava miehen käytettäväksi. Pakostihan minä aloin nauttia, kun sain ihan uudenmallista jonkuraa jalkoväliini. Kun ei enää koskenutkaan, vaan herkisti ihanaisesti. Kai minun täytyy todeta, jotta Kosti oli hurja naimaan. Öristen se mies tempaisi jalkani olkapäilleen, niin että olin pakahtua. Eihän tällainen maalaisemäntä mikään akropaatti ole eikä mieheni tällaista ollut tahtonut, niin minä olin siksi vielä enemmän ihmeissäni.

Sitten Kosti jatkoi rajua nussimistaan. Käytän noin voimakkaita sanoja, kun toimintakin oli karkeaa luokkaa. Se vaati minua antamaan syvältä, koska se sinne asti mittavalla kyrvällään ylsi. Kun mies yltyi yltymistään kurmuuttamaan minua, tunsin sen vääntävän takapuoleni ylös mättäistä ja vatsani painuvan kasaan. Pimpsani nousi alapääni mukana irvokkaasti tarjolle ja levisi sonnille, joka seivästi joka töytäisyllään suoraan pohjaan saakka. Varmasti minä ulahtelin kovalla äänellä, mutta ei sellaista itse tullut siinä ajatelleeksi, kun mies oli päällä eikä hellittänyt.

Sen kylläkin muistan, miten henkeni alkoi loppua. Tunsin, kuinka alapääni herkistyi herkistymistään rajussa painimisessa. Olin saamaisillani suuren nautinnon, vaikka minua nai rajusti vieras mies keskellä marjametsää. Se painoi ja painoi pilluuni, niin että lihani ilakoivat siittimen kovasta varresta ja leveästä terskasta. Jälkeenpäin se hämmentää vieläkin, mutta samalla se tekee oudon mielihyvän. Raaka mies makasi minua omaksi nautinnokseen, oman kiimansa tyydyttämiseksi. Mutta minäkin olin saamassa siitä paljon irti ja ”repeämässä” kauttaaltani.

Silloin Kosti survoi jonkuransa pilluni perälle ja pysähtyi kesken työnnön. Ja minä tajusin, että nyt se syöksee häpyni täyteen omaa siemennestettään. Halusin huutaa, että vedä, hyvä mies, äkkiä vehkeesi ulos, äläkä laske siemeniäsi minuun. Mutta en saanut sanaa suustani, senkin muistan hyvin. Vedin henkeä sisäänpäin ja luulin tukehtuvani Kostin alle. Sen katse oli tyhjä, hiki valui joka puolelta ja tunsin, miten se tutisi päälläni rajusti koko mies. Tunsin munan hurjat sykähtelyt auki levitetyssä pillussani, kun naapurinisäntä siemensi minut lainkaan varomatta, vaikka olin naimisissa.

Oma nautintoni jäi saamatta. Yritin saada miestä liikkumaan vielä päälläni, mutta Kosti antoi kalunsa valuttaa loputkin maitilimat sisääni liikkumattomana. Se vain kähisi ja huohotti. Sitten se veti ison, limaisen jonkuransa ulos hävystäni ja kierähti samalla pois päältäni. Pillu tuntui kummalliselta, kun sen sisällä ei ollutkaan enää mitään muuta kuin miehen maitia. Siinähän minä makasin hölmistyneenä kirkkaan taivaan alla kuusien keskellä ja tunsin, miten pillustani alkoi vuotaa ulos vieraan sonnin siemennestettä. Alapääni tykytti ja sydän hakkasi rinnassa.

Ennen kuin oikein tajusinkaan, Kosti veti navettahousut jalkaansa ja korjasi muutkin vaatteensa matkaan. Se tallusteli jo etempänä, kun katsoin jälkeen. Mies vain jätti minut mättäille makaamaan, kun oli saanut, mitä halusi. Kun oli nussittu ja itse tyydyttynyt, silloin oli miehen mielestä koko homma ohitse. Tunsin vielä rinnoissani imemisen ja pimpsassani vahvasti tyrkkivän kullin. Vieläpä tunsin sen erilaisuudenkin omaan ukkooni verrattuna.

Metsästä ei ollut kovin pitkä matka järven rantaan. Koetin etsiä vähän pöheikköisemmän paikan, mistä voisin kastautua kenenkään näkemättä. Minun täytyi käydä huuhtelemassa häpyni hyvin, ennen kuin voin palata kotiin ukon ja lasten luokse. Oma mieheni ei olisi koskaan antanut anteeksi, jos olisi tavannut pillustani naapurin Kostin siemennökset.

Aluksi vesi tuntui kylmältä, kun kahlasin järveen. Menin niin syvälle, että leppoisat laineet liplattelivat rintojeni tasalla. Ihan tunsin, miten vesi paransi äskeisen naimisen arpia ja huuhtoi alapäästäni vieraan miehen laskemat maidit. Kädelläni vielä hankasin häpyäni puhtaaksi Kostin jätöksistä. Yritin pestä mahdollisimman syvältä, etten vain tulisi raskaaksi.

Ja siinä sormilla huljutellessani aloin jälleen saada takaisin sen saman tunteen, joka katkesi kesken. Kun vähän hieroin pillunsuulta, siitä mistä Kosti hurjasti juntatessaan hankasi munanjuurellaan, aloin herkistyä uudestaan. Oikeaa kättäni ujutin syvälle nussittuun pimpsaani ja koetin tavoittaa Kostin siittimen työnnöt taas lihoissani.

Astelin kai ajatuksissani syvemmälle veteen, koska pian pinnalla oli vain pääni. Vesi kannatti minua. Se tuntui turvalliselta ja hyvältä. Kuin olisin rakastellut sen kanssa siinä itseäni hyväillessäni, siltä se minusta alkoi tuntua. Käsieni liikkeet olivat hitaat mutta voimakkaat. Kuvittelin veden mieheksi, oikeaksi sonniksi, joka antaisi minulle nautinnon. Ja kun tunsin sormineni jälleen Kostin kullin hävyssäni, laukesin. Ei sitä sanoin voi mennä kuvailemaan, se pitäisi jokaisen naisen itse kokea. Siitäpä holahdin saadessani uimaan. Ja rentona liu’uin kohti rantaa mieli kevyenä ja häpeävänä, mutta samaan aikaan raskaana ja onnellisena.

Pitäneekö tähän vielä loppuselvittelyjä kertoa. Ukolleni en uskaltanut paljastaa naapurinisännän tekosia, enkä kellekään muullekaan vuosiin. Muutama vuosi sitten kerroin hyvälle ystävälleni. Ja mikä onni, etten alkanut odottaa Kostille lasta. Kun seuraavat kuukautisveret tulivat, huokaisin helpotuksesta, ettei Kosti saanut tehtyä minua raskaaksi siemenillään. Oli sattunut sen verran varma aika onneksi. Nyt kun tuosta on jo aikaa kolmisenkymmentä vuotta, niin voinee näin nimettömänä paljastaa nuoruudenkokemuksensa laajemmalle lukijakunnalle.

Kyllähän minä alkuun ajattelin, että miten tämä elämä tästä lähtee jatkumaan, kun sen verran tunsin häpeää naiduksi tulemisesta. Miten kehtaisin olla Kostin kanssa samoissa huoneissa ja katsoa sitä naamaan sen jälkeen, miten se tuli ja astui minut kuin elukka. Mutta eipä tarvinnut kauan katsella, kun sattui onnettomuus. Loppusyksystä Kosti jäi kaatuneen avotraktorinsa alle ja menetti henkensä. Olimme ukkoni kanssa laskemassa kukkia haudalla. Olihan se kummallinen tunne, että loppukesästä se vielä tuli päälle ja nai, mutta kohta olikin jo vainaa. Tästä tuli nyt karu loppu, mutta minkäs elämälle mahtaa.