HUOM! Tämä on siis jatkoa. Saattaa olla kannattavaa lukaista ensin ykkösosa.
Kun Lapissa sää muuttuu, se muuttuu todella nopeasti. Kevätauringosta ei ollut tietoakaan ja lumisade muuttui nopeasti myrskyksi. Olin ollut niin usein Lapissa, että tämä oli tuttua, mutta nyt muutos oli normaalia rajumpi. Anna hiihti edellä, mutta hänen tyylistään näki, ettei suksi oikein luistanut ja hänen rinkkansakin oli vähän sinnepäin. Yritystä tytöllä kyllä oli mutta kun ei. Omasta mielestäni olen kohtuullisen hyvä suunnistaja ja olin koko ajan kartalla, mutta en kenties niin aktiivisesti kuin olisi pitänyt olla. Annanhan piti hiihtää auki olevaa latua. Vai halusinko alitajuisesti päästä jo tässä vaiheessa hiihtämään ”Annan auki olevaa latua”?
Sakenevassa lumipyryssä katselin vain eteeni ja Annan edessä vilkkuvia suksia ja jalkoja. Havahduin vasta siinä...
Tarinan lukeminen vaatii kirjautumista sisään. Kirjaudu sisään tai luo
ilmainen käyttäjä
nyt!