Kiellettyä himoa

Mitä ihmettä päässäni oikein liikkuu, ajattelin, kun hopeanvärinen Volvoni kiisi pitkin metsäistä maisemaa. Arttu istui vieressäni ja vaihteli kappaleita autostereoiden kaukosäätimestä. Vilkaisin häntä ja hän jatkoi hymyillen juttuaan kaveriporukkansa ryyppyillasta. Itselläni sellaiset ajat olivat ikuisesti ohi, koska kaikki nuoruudenaikaiset kaverini olivat jo perustaneet perheen ja elivät nyt onnellista elämää farmariautoineen ja asuntolainoineen. Itsekin olin ollut naimisissa jo vuosikausia, mutta lapsia ei meidän liittoomme ollut siunaantunut, eikä liitto muutenkaan ollut sieltä onnellisimmasta päästä. Yhdessä pysyttiin lähinnä vanhasta tottumuksesta. Toista oli 16-vuotiaan Artun elämä. Hän uhkui nuoruuden intoa ja eli juuri sellaista huoletonta ja velvollisuuksista vapaata elämää, mihin itsekin olisin vielä halunnut palata.

Olimme tunteneet jo parin vuoden ajan. Meidät oli alun perin yhdistänyt yhteinen harrastus ja sen myötä olimme tutustuneet ja...