Ruokatauon romantiikkaa luokkahuoneessa

Novelli on kirjoitettu kahtees erillisseen osaan merkkimäärän loputtua kesken. Kirjoituksessani on pitkähkö pohjustus itse aktille, joka tapahtuu osassa 2. Toivottavasti jaksatte lukea koko fantasian loppuun saakka, tätä alkua unohtamatta :)

---

Koulupäivä on lähes puolessa välissä, ja kohta koittaisi tunnin mittainen hyppytunti ruokailun yhteydessä. Tällaisina koulupäivinä ei kyllä kiinnostaisi koulu yhtään, olisi vain niin ihanaa läsähtää lämpöiseen sänkyyn, kietoa lämmin peitto halaukseen ja antaa mielikuvituksen täyttää ajatukseni. Huomaan poranneeni katseeni seinällä tikittävään valkoiseen koulukelloon joka pyöreällä muodollaan saa tylsistymiseni nousemaan levottomaksi huokaukseksi huulilleni. Kierrän katseellani luokan ympäri ja katseeni kohtaa opettajan kanssa, jolle luon pienen väkinäisen hymyn – ikään kuin esittääkseni, että kuuntelisin hänen tyhjyyttä humisevia sanojaan mielenkiinnolla. Opettajan irrottaessaan katseensa minusta, vilkaisen varovaisesti vasemman silmäkulmani alta vieressä istuvaa miestä, joka on keskittynyt pöydällä olevaan paperiinsa kuin orava tammenterhoonsa. Tämän miehen olemus huokuu rauhallista kypsyyttä, jota yksikään muu luokallani olevista pojista ei olemuksellaan täytä. Pojista, nimenomaan. Vieressäni kuitenkin istuu mies, joka tänään olikin vienyt minun vakiopaikkani luokassamme. Kaikkihan tietää, miten eri luokissa aina luokkalaisille syntyy omat, tietyt vakiopaikat. Ja tänään, sinä, olit syystä tai toisesta päättänyt istua juuri minun paikalleni.

Olit jo aamulla saanut kuulla leikkimielisesti kunniasi, kun olit paikalleni uskaltautunut menemään, vaikka en rehellisesti ollut tippaakaan harmistunut paikkani menettämisestä. Olihan tämä mainio tapa päästä keskusteluetäisyydelle kanssasi. Ja miksipä en juuri sinun kanssasi haluaisi jutustella, olethan kuitenkin juuri se mies, näistä pojista, joka minun ajatuksiini useimmiten ajautuu. Siinä opiskelun lomassa yritin koko ajan keksiä jotain jutun aihetta, ja kyllähän se juttu luistikin – aina kun opettaja ei vilkuillut meitä hiljentävällä katseellaan. Emme tiedä toisistamme kauhean paljon, mutta jotenkin sinusta huokuu kunnollisen, rehdin miehen aura. Vaikka itse olenkin hiukan puheliaampi tapaus, niin rauhallisuutesi ja hiljaisuutesi jotenkin puhuttelee minua. Ja jokin olemuksessasi saa minut haaveilemaan ties minkälaisista skenaarioista päässäni. Jostain syystä en vain ole koskaan uskaltanut tai osannut tehdä minkäänlaista aloitetta suhteesi. Olen pohjimmiltani kuitenkin aika ujo, siksi olenkin tyytynyt pelkästään haaveisiin, joita saan villissä mielikuvituksessani aikaiseksi – turvallisesti kauempaa tähyillessäni.

Nyt sinun ollessa siinä lähempänä, saan välillä rauhallisesti ja huomaamattomasti vilkaistua suloisia kasvojasi, ja komeaa sivuprofiiliasia. Yksinäisten iltojeni aikana olen huomannut useasti unelmoivani juuri sinusta ja nyt ollessani niin kovin lähellä, en osaa ajatella mitään muuta kuin sitä miltä tuo hänen pehmeännäköinen iho tuntuisi vasten omaa ihoani. Pelkästään jo näiden asioiden miettiminen saa virittyneen seksuaalisuuteni heräämään. Mielessäni liikkuu vaikka minkälaisia fantasioita, ja tämä useasti vaikeuttaa koulussa keskittymiseen todella kovasti. Mutta onneksi olen jaksanut aina rauhoittua kotiin menoon asti. Juttelutuokiossamme on ollut jo muutaman minuutin tauko ja huomaan katseeni jähmettyneen paperille kirjoittaviin käsiisi. Mielessä laukkaa miljoona eri variaatiota mitä noilla maskuliinisilla käsillä voisi saada kehollani aikaan. Katseeni siirtyy hitaasti käsistä ylemmäs ja jähmettyy jälleen, tällä kertaa miettivän näköisiin silmiin, jotka tuijottavat paperia pöydällä. Huomaan kuinka mietiskellessäsi puraiset vähän alahuultasi, samalla nostaen alahuulen alla olevan partatupsun hiukan hassusti sojottavaksi eteenpäin – tunnen pienen hymyn nousevan huulilleni. Ajatuksissani pyörittelen tilannetta, jossa pehmeät huulesi kartoittaisivat kehoani maistellen jokaisen kohtani tehden minut täriseväksi, herkäksi jokaiselle ilman väreelle. Kuinka kasvoillasi oleva muutaman päivän vanha parransänki sivelisi karkeudellaan silkkistä ihoa niskassani. Huomaisin sykkeeni nousevan jokaisella sydämenlyönnillä, kun huulesi matkaavat kohti täriseviä huuliani, ja voin jo maistaa…

”Huhuu?", säpsähdys. Olin unohtanut tyystin irrottaa katseeni sinusta, ja nyt katselet minua viekkaasti hymyillen vieressäni. Tunnen, kuinka puna leviää poskilleni salaman nopeudella ja saan ihme kyllä avattua suuni;
"Anteeksi, hiukan jäätää". Lisään vielä pienen naurahduksen itseäni nolostuttavan vastauksen päälle ja siirrän nopeasti katseeni takaisin omalle paperilleni, tyhjälle paperilleni. Äskeiset mielessä mylvineet mielikuvat ovat tehneet tehtävänsä ja tunnen koko vartalossani nousseen kuumuuden tulvivan pauhuina jalkoväliini. Suljen hiukan levällään olevat jalat tiiviisti yhteen ja kiskaisen hamettani hiukan alaspäin peittämään polveni. Paine, jonka jalkojen yhteen laittamisesta seurasi sai jo hiukan perääntyneen punan kasvoiltani palaamaan. Yritän huomaamattomasti hengittää muutaman kerran syvään ja rauhoittaa mellastavat ajatukseni. Vilkaisen vielä pikaisesti sivusilmälläni sinua ja huomaan pienen hymyn paperiisi kääntyneillä kasvoillasi. Pakonomaisesti itsellenikin leviää hymy huulille ja leikin keskittyväni paperiini, kunnes opettaja ilmoittaa tunnin päättyneen.

Seuraan omalta paikaltani luokkatovereiden luokasta lähtöä. Tänään en osaa edes ajatella lähteväni syömään, koko kroppani janoaa ihan jotain muuta kuin ruokaa. Luokka alkoi nopeasti tyhjentymään ja huomasin, ettet tehnyt elettäkään lähtemisen eteen vaan olit keskittymään kirjoitukseesi. Vilkaisin vielä tietokonenäyttöjen yli, oliko luokassa muita. Yksi luokkamme ikinörteistä oli avannut läppärinsä ja ruvennut pelaamaan jotain koneellaan. Hän kaivoi repustaan kuulokkeet ja asetteli ne korvilleen peittäen kuulokkeista pauhaavat peliäänet. Rauhassa, muttei yksin. Voisinkin käyttää ”kahdenkeskisen” tilaisuuden hyväksi ja vaikka jonkun koulujutun verukkeella saada aikaiseksi keskustelua kanssasi. Luokkatoverimme tuskin kuulisi kuulokkeidensa läpi naurettavia jutunjuuria, joita yleensä saan soperrettua, kun yritän kehitellä keskustelua kiinnostuksen kohteeni kanssa. Tätä yleensä flirttailuksi voisi kutsua, mutta syvällä asuva ujouteni loistaa tällaisissa hetkissä ja keskusteluni kuulostaa vain kaukaisesti flirttailulta. Mutta nyt haluan kuitenkin keretä aloittamaan kanssasi edes jonkinlaisen keskustelun, ennen kuin sinä pääset kuittailemaan jäätyneestä katseestani tunnin aikana. Vai kerkesitköhän jo unohtamaan koko asian, toivottavasti. Käännän katseeni sinua kohti, ja sanat ikään kuin painuvat takaisin huulilleni, kun paperiisi suunnattu äänesi kerkeää jo täyttämään luokkahuoneen hiljaisuuden;
"Etkös siekää meinaa lähtee syömään?". Vastaan kuin apteekin hyllyltä kieltävästi mitään enempää selittämättä. Käännät katseesi hitaasti minua kohti ja luot kasvoillesi veikeän hymyn, joka saa omanikin kasvamaan entisestään. Nostat silmäänpistävästi ryhtiäsi ja vilkaiset näyttöjen yli tyytyväisenä. Kumarrut hiukan lähemmäs minua, katsot suoraan silmiini ja kuiskaat hiljaa;
"Minkäs takia miuta niin kiinnostuneen näköisesti aikaisemmin katselit?". Huomaan äänessäsi oudon, uudenlaisen vivahteen ja pala nousee kurkkuun. Mitä sanoisin? Paljastuinko nyt? Puna leviää jälleen pitkin kasvojani ja tunnen, kuinka katselet minua kiinnostuneen ja odottavaisen näköisenä. En löydä minkäänlaisia sanoja, olen siinä vain suu avonaisena ja äänettömänä, puna poskillani ja kädet nätisti sylissäni. Sydän pumppaa kahtasataa ja koitan kaivaa valkoisen valheen langanpäätä aivojeni sopukoista. Tilanne tuntuu kestävän ikuisuuden ja pakokauhun tunne alkaa jo vahvistamaan otettaan.

"Kunhan kiusasin". Sanasi kulkeutuvat korviini kuin hidastetussa äänitteessä ja mieleeni nousee hassu hölmistynyt olo ja naurahdan hiukan vaivaantuneesti. Käännät katseesi takaisin paperiisi ja huomaan kasvattavani sisälläni pientä ärsyyntymisen tunnetta, joka ryhtyy leikkiin kasvaneen himoni kanssa. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Hiukan aikaa siinä tilanteesta palauduttuani sujautan tyhjän tehtäväpaperin vihkoni väliin ja pujotan sen laukkuuni. Miksen keksi mitään hyvää vastasanaa kommentillesi? Nyt olen jälleen taas vain hölmistynyt tyttö, joka ei löydä oikeita sanoja. Kiukun ja himon yhä tanssien sisälläni, päätän lähteä luokasta ja nousen päättäväisenä seisomaan. Nostan laukkuni olalle, asettelen takkini puuskaksi käsivarrelleni ja vilkaisematta sinua kohti, lähden paikaltani. Kenkieni pehmeän nahkamaisen narinan saattelemana astelen ripeästi luokkahuoneen poikki, ja tunnen, kuinka minua tarkkaillaan takaapäin. Vilkaisen nopeasti taakse, ja huomaan kuulokepäisen pojan katseen, joka nopeasti kääntyy takaisin tietokoneen näyttöön katseittemme kohdatessa. Pian olen ovella ja vilkaisen vielä sinua, ja vastaat katseeseeni juuri sellaisella katseella, että tyhmemmänkin olisi pitänyt ymmärtää jäädä luokkaan katsomaan, mihin tuo outo tilanne olisi kehittynyt. Mutta ei. En saanut avatuksi suutani. Tilanteen jännittävä lataus yhdistettynä aikaisempiin ajatuksiini oli saanut kehoni toimimaan kuten lisääntymisviettisen naisen kehon kuuluisikin toimia ja tiesin, että pian jalkoväliäni voisi kuvata rikkoutuneeksi padoksi. Suorastaan pakotettuna joudun jättämään luokan, ja sinut, taakseni ja suuntaamaan wc-tiloihin.

Kävelen ripeästi kolmannesta kerroksesta kellarikerrokseen, sillä siellä oleva vessa on harvoin käytetty, ja siellä saa hiukan enemmän omaa aikaa rauhoitella itseäni. En voi estää mieleeni painuvia haaveitani kosketuksestasi ja huomaankin miettiväni yksityisen wc-hetken mahdollisuuksia. Lukittua ovea, raskasta hengitystä, ensimmäistä sormenpään kosketusta liukkaan klitoriksen päällä…
"Heips!", suorastaan raivoksi kasvanut kiukun tunne nousee jälleen taistelemaan intohimoisen, sisäisen myrskyni kanssa, kun eräs koulututtuni pysäyttää minut käytävällä. Olen hyvin ystävällinen ihminen ja tiedän, etten pääse tilanteesta irti ilman muutaman sanan vaihtamista. Suorastaan tukehduttavien paineiden alla koetan mahdollisimman nopeasti päästä juttutuokiosta irti ja pääsenkin irtaantumaan tilanteesta yllättävän nopeasti. Kävelyni muuttuu melkein hölkäksi, kunnes pääsen kääntymään käytävältä toiselle, pienemmälle, käytävälle. Pysähdyn kulman taakse ja vilkaisen kulman takaa, jäikö ystäväni ihmettelemään. Eipä tietenkään, mutta yllätyksekseni huomaan sinut kävelemässä käytävällä ja äkkipikaisesti siirrän pääni takaisin kulman taakse. Näitköhän minut? En kyllä ymmärrä mitä ikään kuin pakenen, olen jotenkin luonut koko tilanteesta päässäni jännittävän huumaa täynnä olevan jännitysseikkailun. Seikkailun todennäköisin päätös häämöttää pienessä koulun wc:ssä, värisyttävän orgasmin väistyessä sormenpäältäni, kun taas alitajuntani janoaa yllättävää sivujuonta kanssasi koulun seinää vasten. Sivujuonta, joka oikeassa elämässä harvoin tapahtuisi. Joten loogisesti ajatellen, pakenen, jotta pääsen viemään tarinan todennäköisimpään päätökseen.

Hetken siinä seison seinää vasten ja kurottaudun jälleen kulman yli katsomaan minne…
”Hui saat..!”. Säpsähdän silminnähden, kun oletkin jo aivan ihokosketusetäisyydellä. Saan tuhahdettua lauseeni lopun ja piilotan sen yllättyneen hymyni taakse, kun siirryt nurkan takaa eteeni seisomaan – hyvin lähelle eteeni. Ennen kuin kerkeän avaamaan suutani puhjetakseni pieneen nauruun, tunnen kätesi paljaalla kyynärpäälläni ja nauruksi valmistautunut tunne muuttuu palaksi kurkussa. Lämmin peukalonpää pyörii ihollani pienen ikuisuuden ja saa jalkani hiukan tärisemään.
”Et kai vain ole pakenemassa jotain?" Hiljainen hymyileviltä huulilta tullut kuiskaus taittuu korvaani ja nostan katseeni silmiisi. Poraudut katseellasi silmiini niin syvälle, että voit aivan varmasti aistia vatsassani lentävät perhoset. Betoniseinän viileä pinta hohkaa kylmyyttään ohuen paitani läpi selän nojatessa sitä vasten. Käsivarsieni iho reagoi tähän menemällä kananlihalle ja huomaan puristavani puuskassa olevaa takkiani jännityksen alla. Äkkiä tunnen lämpöä toisen käteni iholla, kun ojennat vapaana olevan kätesi seinää vasten lukiten minut hetkeen tiukemmin.
"Mmitä? No en, miks mie pakenisin? Miulla on vaan kauhea vessahätä…". Hymyssäsi asuva viekkaus puhkeaa kukkaan ja sivallat sormillasi hiukset korvaltani ja kurotat huulesi aivan korvenjuurelleni;
"Tänne asti... ihan vain vessaan? Ylhäälläkin olis ollu vessoja, vaikka kuinka monta...". Sydän pomppii rinnassa ja toisaalta olen paniikin vallassa, mutta toisaalta nautin tästä ihanan salamyhkäisestä tilanteesta.

Otat kätesi hiuksiltani pois ja laskiessasi kättäsi takaisin alas, ikään kuin vahingossa hipaiset paitaani rintojeni kohdalta. Nännieni kohdalla sulava, hento liike töksähtää osuessaan kohtaan, joka saa minut voihkaisemaan hiljaa, niin hiljaa että vain kuiskausetäisyydellä ollut ihminen voisi sen kuulla. Voihkaisu yllättää minut täysin ja suulleni ripeästi siirtynyt käsi on auttamatta myöhässä. Puna nousee jälleen räiskyen kasvoilleni ja lempeä hymysi muuttuu entistäkin lempeämmäksi. Vilkaiset olkasi yli, kurkistat kulman takaa käytävälle ja asetat voihkaisun aikaansaaneen kätesi tulikuumalle poskelleni.
"Miul on sellane tunne, et en ollukkaa väärässä mein hassuista hetkistä luokassa...". Koko tilanne tuntuu absurdilta, enkä osaa vastata tälläkään kertaa mitenkään sinulle. Tilanne tuntuu jännittävältä, mutta silti niin turvalliselta. Miehekäs käsi poskellani tuntuu juuri siltä, mitä osasin odottaakin tuolta mukavalta, komealta, rehdiltä mieheltä. Nyt kuitenkin käyttäydyt yhtä villisti kuin omat salaisimmat ajatukseni ja olen kuin ekstaasissa. En osaa vastata hetkeen kuin pienellä, ujolla hymyllä, ja katseeseesi syntyy ymmärryksen sanoma. Hitaasti siirrät kätesi poskeltani hiuksieni alle takaraivolleni ja tuo hidas, pieni liike niskavilloissani saa kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani. Katsoessasi syvälle silmiini, tunnen, kuinka otteeni takistani käsivarrellani rentoutuu ja asetan rauhallisesti toisen käteni lantiollesi. Hymysi nostattamat posket saavat silmiin varmuuden ja onnellisuuden vivahteen ja katsot syvälle silmiini päättäväisesti. Tuot kasvosi niin lähelle kasvojani, että tunnen hengityksesi ihollani ja hitaasti, mutta varmasti painat huulemme yhteen – hetkeksi, joka tuntuu päättymättömältä unelta.

Irrottaudut huulistani ja katsot tiiviisti innostuneella katseellasi minua. Olen kuin lumottu, sydän jyskyttää rinnassa ja vaikka tilanne on edelleen jännittävä, pieni rauhoittumisen tunne antaa keholleni vapauden tuntea. Painat huulilleni uudelleen suudelman, joka on tällä kertaa lyhyempi, mutta sitäkin innokkaampi, irrottaudut ja vilkaiset jälleen ympärillesi. Rauhallisella liikkeellä lasket kätesi takaraivoltani alemmas, pysähdyt olkapääni kohdalle ja tutkailet mietteliäästi ilmeitäni ja eleitäni. Painat jälleen huulesi huulilleni ja hellästi lasket kättäsi edelleen pitkin käsivarttani, aina lantiolleni saakka – ja irtaudut suudelmastamme. Laitan käteni kätesi päälle ja pienen rohkeuden keräämisen jälkeen liikutan käsiämme yhdessä hameeni reunalle – ja hiukan takaisin ylös, reunan alle. Irrotan otteeni kädestäsi ja siirrän käteni takaraivollesi painamaan huulemme jälleen suudelmaan, jonka aikana hellästi liu’utat kätesi ylemmäs hameeni alla. Hiukan jo täristen odotan sormen kosketusta pikkareideni kohdalla, tiedän olevani valmis sitä varten. Sormenpääsi kulkee pitkin sukkahousujen etukiilaa ja hellästi sormi harhautuu kankaiselta, koholla olevalta liikeradalta klitoriksen kohdalle. Huuleni erkanevat toisistaan ja päästävät välistään pienen huokauksen, jota tällä kertaa ei ole käsi estämässä. Työnnän lantiotani sormeasi vasten, mutta kätesi vetäytyykin kauemmas ja irtautuu kosketuksesta täysin. Epätoivon kipinä yrittää tarrautua ajatuksiini katseesi syventyessä silmiini. Katson sinua kysyvästi, vastaat katseeseen viekkaalla hymyllä ja pikaisella suudelmalla.
"Tuu, mennään". Tarraat kädestäni kiinni, vilkaiset jälleen kulmalta käytävälle ja lähdet rauhallisesti kävelemään käytävän päähän. Yritän oikoa hamettani toisella vapaalla kädelläni ja kipitän innoissani perässäsi. Jokaisen luokanoven kohdalla vilkaiset oveen laitettua lukujärjestystä. Tiedän mitä etsit. Innostus sisälläni kasvaa käsittämättömäksi. Tarraat metalliseen ovenkahvaan, joka uskomattomasti painuukin alas saakka ja ovi aukeaa. Sydämeni tippuu mahanpohjaani ja jännitys nousee ujoksi hymyksi kasvoilleni, vilkaiset minua luoden jälleen suuremman hymyn.

(Jatkuu "Ruokatauon romantiikkaa luokkahuoneessa Osa 2:ssa").