Ei se halu halaamalla lähde, osa 1

Minua hävetti se, miten paljon halusin Ramia. Vaikka vain katson häneen, alan heti kuvitella, miten voisinkaan suudella häntä, upottaa sormeni hänen tummiin hiuksiinsa ja antaa hänen koskea vartaloani. Hänkin oli vilkuillut minua nämä neljä päivää, jotka olimme olleet perheidemme yhdessä vuokraamalla mökillä, mutta saattoi hyvin olla, että hänen katseensa johtui vain siitä, että hän oli huomannut minun tarkkailleen häntä heti ensimmäisestä päivästä saakka.

On uskomatonta, miten ihmiset muuttuvat nuorina niin paljon vain parissa vuodessa. Vielä neljä vuotta sitten Rami oli ollut hieman pyöreäposkinen ja lapsen omainen, kun nyt hän oli pitkä ja harteikas. Olinhan minäkin muuttunut – vielä enemmän kuin Rami. Olin saanut paljon muotoja, kasvanut pituutta ja hiukseni olivat vaihtaneet väriä. Ennen olin saattanut myöntää olevani melko nätti, mutta kun Rami oli lähettyvillä, en ollut ulkonäöstä enää yhtään niin varma. Ja vaikka Rami on hyvännäköinen, hän on toisaalta melko ujo tietyissä tilanteissa, eikä ole mikään elvistelijä niin kuin useimmat pojat. Hän on juuri sellainen poika, jonka ei uskoisi käyttävän tyttöjä missään tilanteessa hyväkseen.

Yhtenä päivänä muut lähtivät jonkinmoiseen kesäteatteriin, joka järjestettiin aina täälläpäin, mutta meistä kumpikaan ei ollut kovinkaan kiinnostunut asiasta, joten pienen mietinnän jälkeen päätimme katsoa jonkun leffan, sillä – vaikkemme sitä kummatkaan syyksi myöntäneet – silloin ei tarvinnut puhua toiselle.

Jossain vaiheessa elokuvaa cokis loppui, joten menin keittiöön ja sain huomata sen loppuneen myös jääkaapista. Huikkasin asiasta Ramille, joka neuvoi hakemaan kellarista lisää. Paljain jaloin loikin nurmen poikki varastorakennuksen luo, jonka kulmalla kellari oli. Avasin oven sepposen selälleen, sillä sisäpuolella ei ollut kahvaa, jonka takia sieltä oli vaikea päästä ulos, jos ovi meni kiinni. Hetken etsinnän jälkeen jouduin huutamaan Ramin apuun – niin nololta kuin se tuntuikin. Rami tuli hetken päästä perässäni kellariin ja juuri kun hän oli kurkottamassa ylitseni yhdelle hyllylle, kuului pamahdus ja tuli säkkipimeää.

Jäädyin paikalleni ohikiitäväksi hetkeksi, kunnes tunsin hyvin selvästi, miten pakokauhu alkoi kiiriä kehooni.

“Hitto, ovi meni kiinni”, kuulin Ramin huokaisevan minun yrittäessä hengittää syvään. Kuulin miten Rami yritti availla ovea, mutta jossain alitajunnassani tiesin, ettei se avautuisi. Ja kun tunsin vielä jonkun limaisen ötökän luikertelevan jalkojeni yli, jouduin täysin paniikkiin.

Voin vain kuvitella, kuinka Rami pelästyi, kun aloin yhtäkkiä hengittää kuin joku yrittäisi kuristaa minut. Päässäni alkoi pistellä hyvin nopeasti, sillä se, että tiesin astmalääkkeen olevan sisällä, pahensi asiaa kaksinverroin. Vaikka Rami otti olkapäistäni kiinni ja yritti kysellä hätääntyneenä, mikä minulla oli, en pystynyt rauhoittumaan.

Kun päässäni alkoi sumeta, tarrauduin Ramin kauluksesta kiinni ja annoin pääni tipahtaa hänen olkapäälleen. Kouristusmaisesti puristin Ramin paitaa käsissäni tietyin välein ja painoin kasvoni hänen kaulaansa vasten, mikä ihmeekseni alkoikin helpottaa hengittämistä.

Hengitykseni laskeuduttua enää hyvin raskaaksi tajusin Ramin silittelevän hellästi selkääni ja kuiskineen hetki sitten kaiken järjestyvän. Puristin edelleen hänen paitaansa käsissäni ja painoin kasvojani hänen kaulaansa, sillä tiesin, että saattaisin ihan helposti saada uuden kohtauksen, joka saattaisi olla edellistä pahempi.

“Oletko sä kunnossa?” Rami kysyi jokseenkin oudolla äänellä.

“Joo… Anteeksi”, sanoin uskaltamatta vieläkään irrottautua hänestä.

Minulla kesti hyvin pitkään tajuta, että jos ulkopuolella olisi ollut joku, hän olisi voinut kuvitella meidän katsovan pornoa tai panevan, sillä hengitykseni oli edelleen raskas ja tiheä. Mutta vielä pidempään minulla kesti tajuta ääntelyni vaikuttaneen Ramiin. Ensin en kiinnittänyt suurtakaan huomiota siihen, että Rami yritti varovasti siirtyä minusta kauemmas, mutta kun meinasin kaatua sen johdosta, sain huomata, minkä takia hän oli peruuttanut.

“Oho…” karkasi suustani, kun tajusin, mitä oli tapahtunut ja annoin Ramin ottaa askeleen taaksepäin, niin että hän oli vasten kellarin seinää. Sinä hetkenä toivoin, että kellarissa olisi ollut valot, niin että olisin voinut saada varmuuden asiaan.

Olisin voinut jättää asian siihen, mutta se, että kohtaukseni oli kadonnut kuin tuhka tuleen ja pelkkä kuumuus oli täyttänyt kehoni, sai minut harkitsemaan. Eikö se olisi kummallekin nolompaa, jos vain nyt odottaisimme hiljaa, että joku saapuu ja päästää meidät ulos, kuin että toimisin ja tekisin niin kuin kehoni haluaa.

“Anteeksi”, Rami sanoi hiljaa, hyvin nolona minun yrittäessä siristellä silmiäni, että näkisin hänen kasvonsa.

“Ei sinun anteeksi tarvitse pyydellä. En oikeastaan ihmettele”, aloitin ja jalkani ottivat askeleen lähemmäs, “että noin kävi”.

Sydän hulluna pamppaillen laskin käteni Ramin rintakehälle, mikä sai selvästi Ramin hämmästymään. Sitten laskin käteni sen enempää miettimättä hänen seisokilleen.

“Siiri…!” Rami henkäisi pelästyneenä ja yritti siirtyä kauemmas, muttei pystynyt ollessaan jo kiinni seinässä.

“Anteeksi… Mutta eikö tämä tarkoita, että sinä”, puhuin hiljaa ja liikutin kättäni hivenen, “haluat minua?” kuiskasin ja otin pienen askeleen vielä lähemmäs. Ramin koko keho oli hyvin jännittynyt ja hän edelleen yritti painautua lähemmäs seinää kuin toivoen sen päästävän hänet kauemmas. Odotin niin kauan, että Ramin hengitys alkoi muuttua hieman raskaammaksi, ennen kuin uskaltauduin avaamaan hänen housujensa napin.

“Siiri…?” Rami sanoi hiljaa, mutta nyt pelkästään epävarmalla äänellä.

“Mitä?” kysyin avatessani housujen vetoketjua. Vaikka päällisin puolin saatoin vaikuttaa melko itsevarmalta – ja täydeltä sekopäältä – pääni sisällä sätin itseäni siitä, että olin ottanut riskin ja tehnyt jotain tuollaista. Saattoi olla hyvin mahdollista, että meistä kumpikaan ei pystyisi enää koskaan katsomaan toista silmiin.

“Ehkä sun ei kanna…” Rami aloitti, minun asettaessa sormeni kalsareiden läpi hänen seisokilleen.

“Haluatko, että lopetan?” kysyin hiljaa, hivenen epävarmana.

Enää hän ei vastannut.

Rami hengitti hyvin raskaasti ja minun sydämeni hyppi hullun lailla runkatessani hänen miehuuttaan hennosti kalsareiden läpi. Rami oli hieman kumarassa, joten hänen kasvonsa olivat melko lähellä omiani ja saatoin tuntea hänen raskaan hengityksen huulillani, mikä sai mahani kipristelemään yhä vain kovemmin. Ja vaikka miettii, missä tilanteessa olin, minua hävetti eniten se, miten olisin halunnut ottaa Ramin käden ja viedä sen jalkoväliini. Siihen rohkeuteni ei kuitenkaan riittänyt.

Ramin huulet olivat niin lähellä omiani, että minun olisi tarvinnut vain hivenen venyttää kaulaani, että olisin kyennyt suutelemaan häntä. Kesti kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin himo sai minut tekemään niin. En kuitenkaan koskenut hänen huuliinsa. Odotin, että Rami huomasi huulieni olevan ihan parin millin päässä huulistani. Jännitys poukkoili vatsassani odottaessani, mitä Rami tekisi seuraavaksi. Huomaamatta runkkaavan käteni tahti koveni ja Rami henkäisi vielä kerran, ennen kuin painoi huulensa tiivisti omilleni.

Vapaa käteni puristi Ramin paidan kauluksen nyrkkiini, samalla kun vastasin ahnaasti hänen suudelmiinsa. Nopeasti sujautin käteni hänen kalsareihinsa, jolloin kosketukseni sai Ramin värähtämään.

Juuri ennen kuin Rami laukesi käsiini, hän irrottautui huulistani ja hautasi kasvonsa kaulaani. Vaikka minuun ei oltu koskettukaan, alushousuni olivat märät ja kehoni värisi halusta. Minun edelleen pidellessä hänen miehuudestaan kiinni aloin saada pikkuhiljaa ajatuksia kulkemaan päässäni.

“Mitä nyt?” kysyin hiljaa. “Aiotaanko me olla tästä edespäin niin ku mitään ei ois tapahtunut…?” kysyin, mutten ehtinyt saada vastausta, kun kuulimme pihalta auton hurinan.

Me kummatkin irtaannuimme toisistamme välittömästi ja aloimme korjailla olemustamme. Rami veti nopeasti housut ylös ja laittoi vetoketjun kiinni minun yrittäessä tunnustella, oliko paitaani tai shorteihini lentänyt jotain. Sitten aloimme hakata ovea ja huutaa apua päästäksemme ulos. Ja heti ulos päästyäni tiesin varsin hyvin, että tuo ei todellakaan riittäisi minulle…