Johanna

Mikä saa täysin tuntemattomat ihmiset tervehtimään toisiaan vain sen vuoksi, että he sattuvat olemaan lenkkipolulla samaan aikaan? Tervehdys ei ollut kuin pieni nyökkäys, mutta mielestäni se jo lasketaan tervehdykseksi.

Riittääkö se, että on kaksi kertaa nähty lenkkipolulla perusteeksi sanalliselle tervehdykselle? Riittääkö se tekemään ihmisistä tuttavia? Ainakin tuolle minut ohittaneelle naiselle se tuntui riittävän. Tai sitten hän tervehtii kaikkia yhtä iloisesti.

Aloin jo tottua siihen, että tuo minut ohittava nainen tervehtii ja tällä kertaa sain jo hengästykseltäni huokaistua vastauksen ennen kuin hän katosi mutkan taakse. Nyt mietin vielä enemmän sitä, tervehtiikö hän vain minua vai kaikkia samalla lailla.

Miten voi olla, että sitä tottuu nopeasti asioihin ja pettyy, kun sitä ei sitten tapahdukaan? Ehkä jos tervehtijä olisi ollut joku toinen, en olisi välittänyt asiasta? Olinko jo näin nopeasti ehtinyt kiintymään, vaikka en edes ollut nähnyt häntä kunnolla? Olinko näin kipeästi seuran tarpeessa? Lenkillä ehtii miettiä liikaa.


Yllätyksekseni ilahduin, kun kuulin "Moi" ja näin tuon naisen juoksevan ohitseni vaalea poninhäntä heiluen mustan lippalakin alta. "Moi", vastasin riittävän voimakkaalla äänellä, jotta hän kuuli ja käänsi hieman päätään hymyillen. Olikohan muut tervehtineet takaisin vai käytinkö vain liikaa ääntä?

Kuinka satunnainen tapaaminen voikin saada odottamaan uutta tapaamista, vaikkakin todella lyhytaikaista? Olinko todellakin näin yksinäinen, että jo lyhyt tervehdys riitti piristämään minua? Nyt olin huolissani, sillä olin lähtenyt myöhemmin kuin tavallista liikkeelle ja ehtinyt jo kiertää pururadan näkemättä häntä kertaakaan. Venytellessäni tunsin olevani vihainen itselleni, etten ollut nähnyt häntä, vaikka siinäkään ei ollut mitään järkeä.

"Moi... Oliko rankka lenkki?" kuulin tuon saman äänen ja pienen kosketuksen olallani. Säpsähtäen nousin seisomaan naisen kävellessä ohitseni.

"Joo... oli..." ehdin vain todeta hänen jatkaessaan majalle ja autolleen. Enkö tosiaan keksinyt parempaa sanottavaa? Sätin itseäni ollen kuitenkin iloinen nähdessäni hänet.

"Moi.. Sä oletkin ahkerasti käynyt täällä", kuulin tuon saman äänen sivultani.

"Joo... Pitää yrittää... että pysyis... jonkinlainen kunto... yllä", puuskutin toisen puhuessa normaalisti. Yllätyksekseni hän jäi vierelleni hölkkäämään ja juttelemaan niitä näitä. Yritin vastata parhaani mukaan hänen keskusteluunsa, mutta huomasin samalla myös vauhdin hieman koventuneen.

Nainen kertoi nimekseen Johanna ja käyvänsä kolme kertaa viikossa lenkkipolulla. Kerroin hänelle oman nimeni ja kuinka vasta olin alkanut harrastaa lenkkeilyä saadakseni itseni parempaan kuntoon. Välillä yritin vilkuilla Johannaa ja huomasin hänellä saman mustan lippiksen päässään ja vaaleat hiukset ponnarilla. Näytti kuin hänelle tämä vauhti ei olisi tuottanut minkäänmoisia vaikeuksia. Minulla sen sijaan oli täysi työ pysyä pystyssä ja jouduin yhä enempi keskittymään, minne astuisin.

Matkaa oli jäljellä puolisen kilometriä, kun Johanna ilmoitti ottavansa loppukirin ja huikkasi minulle "heit". Hän lähti juoksemaan todella lujaa ja tunsin jääväni kuin täi tervaan. Mutta nyt kiinnitin huomiota Johannan tiukkaan mustaan urheiluasuun, ja etenkin katseeni valui hänen kiinteälle pepulleen. Naurahdin itselleni ja sille, kuinka paljon ilmeisesti kaipasin jo seksiä jonkun toisen kanssa.

Säädin toisen juoksupäiväni myös Johannan rytmiin ja tapasimmekin nyt kahdesti viikossa lenkkipolulla. Riippuen, miten ajoituksemme muuten sopivat yhteen, juoksi Johanna vierelläni aina jonkun matkaa. Voiko pelkän pintapuolisen tutustumisen jälkeen rakastua? Luulin olevani ainakin ihastunut, sillä tällaista tunnetta minulle ei ollut ollut pitkään aikaan ja janosin aina uusia pieniäkin hetkiä hänen kanssaan. Se tuntui toisaalta hullulta, sillä enhän tiennyt Johannasta mitään.

Parin viikon lyhyiden keskustelujen jälkeen uskalsin ehdottaa kahvilla käyntiä. Tunsin, kuinka vatsaani kurtisti ennen kuin sanottua sanat ja se pieni hetki ennen vastausta tuntui todella pitkältä. Ehdin jo pelätä Johannan säikähtävän ja juoksevan kirjaimellisesti karkuun. "Joo... Voishan sitä käydä... Ei kavereita ole koskaan liikaa", Johanna oli vastannut. Tunsin iloa siitä, että saisin tutustua häneen paremmin ja loppupäivän olin kuin taivaissa. Mietin vain hetken sitä, mitä hän tarkoitti kaverilla.


Tapasin Johannan pienessä keskustan kahvilassa. Tunsin jännittäväni tapaamista aivan kuin ne olisivat ensitreffit. Oli hieman outoa nähdä hänet farkuissa ja paksussa villaneuleessa hiukset avoinna. Nyt kuitenkin pääsin näkemään hänen kauniit kasvonsa paremmin. Kasvot olivat pitkänomaiset ja soikeat. Nenä oli kapea ja pitkänomainen sopien hyvin kasvojen muotoon. Vihreät silmät olivat suuret ja soikeanmuotoiset. Hymyilevää suuta kehystivät kapeat huulet.

Tuntui kuin olisin koko kahvitteluhetken vain tuijottanut Johannaa. Johanna sen sijaan oli hoitanut enimmän puhumisen, enkä oikeastaan muistanut jälkikäteen paljoakaan siitä, mistä olimme puhuneet. Sen vain muistin, kuinka hän oli pyytänyt numeroani, ja olimme molemmat lisänneet toistemme puhelinnumerot kännykköihimme.


Sormeilin puhelinta ja mietin, uskaltaisinko laittaa viestiä Johannalle. Mieleni teki ja toisaalta en kuitenkaan uskaltanut. Miksi ihmeessä jahkailin näin, aikuinen nainen, tuhahdin itselleni pettyneenä. En ollut nähnyt Johannaa lenkkipolulla viikkoon ja olin hautonut sopivani hänen kanssaan uudet treffit lenkkipolulla.

Samassa puhelimeeni rävähti tekstiviesti ja säikähdin tiputtaen kännykkäni sohvalle. Oliko tämä telepatiaa, mietin, kun sain poimittua kännykkäni ja nähtyäni viestin lähettäjän olevan Johanna. Pulssini alkoi ravata nopeammin avatessani tekstiviestin.

"Moi. Flunssa jo vähän hellittää, mutta lenkille ei ole vielä uskaltanut. Lähdetkö elokuviin tänään?" Tämä oli enempi kuin olin uskaltanut kuvitellakaan. Itse pidin tätä ikään kuin toisina treffeinä, mutta tuskin Johanna niin ajatteli, rauhoittelin mieltäni. Vastasin myöntävästi kiitellen onneani, ettei Johanna ollut soittanut, sillä en varmaan olisi voinut pitää ääntäni suhteellisen normaalina johtuen sisimmässäni vellovasta onnen tunteesta. Lauantai-ilta ja elokuvat, eikö se ole jo treffit? Ei Johannalla ilmeisesti ollut ainakaan muita tapaamisia lauantaina.

Kävin lähimarketissani keräämässä irtokarkkeja paperiseen pussiin matkallani elokuvateatterille. Emme olleet sopineet mitään tiettyä elokuvaa, vaan olimme ajatelleet katsovamme teatterissa, mikä olisi sopiva. Ehdin miettiä jo pari ehdotusta valmiiksi Johannan tullessa viisi minuuttia myöhässä.

"Hei... Sori, kun mä myöhästyin. Bussi oli vähän myöhässä", Johanna selitti selvästi flunssaisella äänellä. "Mitäs elokuvia täällä on..." hän jatkoi minun vähätellessäni hänen myöhästymistään.

"No tuo on kuulemma ihan hyvä romanttinen komedia... Tai sit toi menoleffa... Kumpikin käy mulle. Mut sitten muut ei oikein innosta niin paljon", sanoin silmäillen samalla Johannaa, joka flunssasta punoittavasta nenästä huolimatta näytti mielestäni tyrmäävän kauniilta.

"Mä olen kans lukenut, että tuo olisi hauska elokuva... Mennään katsoon sitä." Päätös oli tehty nopeasti.

Ostimme liput Johannan kertoessa flunssastaan ja siitä, kuinka harmissaan oli, ettei ollut päässyt lenkille. Keskustellen niitä näitä nousimme portaat ylös kohti elokuvasalia. Salin edessä oli vielä pieni jono, vaikka selvästi mainokset olivat alkaneet. Vanhempi mies repi lippujemme kannat ja astuimme salin hämärään. Hieman haparoiden ja kännykän valossa löysimme paikkamme viimeiseltä riviltä. Onneksi reunapaikoilla ei istunut ketään ja pääsimme helposti omille paikoillemme emmekä häirinneet muita. Rivin toisessa päässä istui pari pariskuntaa, mutta muuten sali vaikutti täydeltä. Vain meidän rivissämme ja aivan ensimmäisessä oli paljon tyhjää tilaa.

Mainosten vielä jatkuessa vaihdoimme hieman kuulumisiamme kuiskaamalla. Saatoin haistaa Johannan houkuttelevan hajuveden tuoksun, johon sekoittui hänen hiustensa pesuaineen lempeä tuoksu. Elokuvan alkutekstien alkaessa pyöriä Johanna harmitteli, ettei ollut ehtinyt ostaa yhtään makeisia, mutta minä kerroin hänelle, että omasta pussistani riittäisi vallan mainiosti hänellekin, jos hän vain pitäisi salmiakista. Johanna vakuutti rakastavansa salmiakkia ja otti mielihyvin pari karkkia pussistani.

Keskityimme elokuvan katseluun Johannan vain kommentoidessa silloin tällöin joitain tapahtumia. Yleensä en pitänyt kommentoinnista kesken elokuvan, mutta Johanna ei tehnyt sitä usein ja joka kerta hänen niin tehdessään haistoin hänen hajuvetensa ja tunsin hänen ihonsa lämmön hänen kumartuessa aivan lähelleni kuiskaamaan. Saatoin jo mielessäni kuvitella, miltä tuntuisi hieman kääntyä ja tuntea hänen poskensa omaani vasten. Kuinka huulemme kohtaisivat ja vaipuisimme suudelmaan. Johannan ottaessa lisää karkkia pussistani havahduin katsomaan taas elokuvaa.

Elokuva vei mukanaan ja siinä sai nauraa toisinaan vatsansa kipeäksi. Puolen välin jälkeen keskittymistäni alkoi häiritä Johannan käsi. Omani oli levännyt  käsinojalla koko ajan ja Johannan puolestaan sylissään, mitä nyt välillä hän kurotti ottamaan pussistani karkkia. Jossain vaiheessa hänen kätensä jäi nojalle aivan minun käteni viereen. Tunsin sen läheisyyden ja hieman ikään kuin vahingossa kosketin sitä pikkurillilläni. Johannan käsi ei kosketuksesta liikahtanut ja maha kipristellen uskaltauduin siirtämään kättäni hieman niin, että käsiemme syrjät hipoivat toisiaan. Johanna ei tehnyt elettäkään liikuttaakseen kättään. Minun mieleni sen sijaan teki nostaa käteni hänen kätensä päälle, sujauttaa sormeni hänen sormiensa lomaan, mutta en uskaltanut tehdä sitä.

Melkein säpsähdin, kun yhtäkkiä Johanna kommentoi elokuvan uutta tilannetta ja siirsi kättään. Tunsin pientä pettymystä, mutta sitten tunsin, kuinka hänen kätensä hamusi viimeisiä karkkeja pussin pohjalta. "Saanks mä ottaa vielä?" Johanna kuiskasi korvaani. Sain vain nyökättyä vastaukseksi tuntiessani hänen sormiensa liikkeet reidelläni pussin pohjan lävitse. Johanna tuntui väistelevän joitain tiettyjä karkkeja, yrittäen hamuta viimeistä salmiakkipalleroa. Hänen sormensa kulkivat reiteni päällä ja kuinka toivoinkaan, ettei siinä välissä olisi ollut tuota pussia. Sitten hänen sormensa vetäytyivät pois ja tunsin pientä pettymystä niiden kadotessa Johannan syliin. Kiitin onneani, että elokuvaa oli vielä jäljellä eikä kukaan voinut huomata punoitusta kasvoillani. Yritin rauhoittaa mieleni loppuelokuvan ajaksi ja keskityin seuraamaan sen loppuun asti.

Elokuvan jälkeen kävimme vielä pikaisella kahvikupposella ennen kuin Johanna vetäytyi lepäämään. Ehdimme vielä vähän tutustua enempi, mutten vielä ollut uskaltanut pilata orastavaa ystävyyttämme paljastamalla seksuaalista suuntaustani. Emme oikeastaan olleetkaan vielä keskustelleet ihmissuhteistamme. Katselin, kuinka Johanna käveli ulkona bussipysäkkiä kohden ja join kahvini loppuun. Päätin asioiden antaa mennä omalla painollaan ja lähdin kotiini avaamaan viinipullon.

Seuraavalla viikolla tapasin Johannaa lenkkipolulla ja hän vakuutteli flunssan olleen kaikonneen täysin. Huomasin, että tällä viikolla olin ollut lenkkipolulla enempi äänessä kuin koskaan aiemmin ja kertonut työstäni ja muutenkin elämästäni, jättäen vain rakkauselämäni hämärän peittoon. Muuten keskustelumme pururadalla oli jäänyt jutusteluksi.

Tällä kertaa ei mielessäni ollut käynyt ehdottaa uutta tapaamista, ja perjantaina avatessani punaviinipulloa mietin, mitä voisin ehdottaa Johannalle huomiselle. Huomasin, että telepatiamme toimi yhä, sillä hetken kuluttua Johanna soitti ja ehdotti ruokailua illalle. Olin heti juonessa mukana ja aloin valita vaatteita siemaillen samalla viiniä. Aikaa ei ollut kuitenkaan loputtomiin ja päädyin lempifarkkuihini ja mustaan syvään uurrettuun neulostunikaan. Vedin vielä paksun vyön tunikan päälle ja mustan topin alle, jottei uurros paljastaisi liikaa. Vedin saappaat jalkaani ja takin päälleni painuen pimenevään iltaan.

Tällä kertaa se olin minä, joka oli hieman myöhässä. Johanna istui jo varaamassaan pöydässä vaaleat hiukset upeasti kevyissä kiharoissa. Päällään Johannalla oli oranssi pusero, jonka hihat ulottuivat kyynärpäihin saakka. Kaula-aukko oli v-mallinen ja melko syvään uurrettu paljastaen Johannan rintojenväliä hieman. Muuten Johanna näytti laittaneen jalkaansa rennot farkut ja kevyet kävelykengät. Ensi kertaa kiinnitin myös huomiota Johannan pisamiin. Niitä ei ollut paljon, enkä ollut niitä edes aiemmin huomannut, mutta mielestäni ne vain lisäsivät hänen kauneuttaan.

Tilasimme alkudrinkit ja ruoat samalla kertaa. Tunsin jo alkudrinkkien aikana, kuinka aiemmin nauttimani viini oli humahtanut päähäni. Olinkin taas enempi äänessä ja nyt paljastin vähän enempi itsestäni ja suhteistani. Tosin vieläkään en maininnut suhteiden olleen toisiin naisiin. Johanna puolestaan paljasti olevansa olleen sinkkuna puolisen vuotta erottuaan pitkäaikaisesta poikaystävästään. Tämä tieto oli hieman pettymys minulle, mutta pettymys unohtui nopeasti syödessämme ja juodessamme viiniä.

Illallisen jälkeen jäimme vielä istumaan baariin juttelemaan kaikesta mahdollisesta ja tuntui kuin olisimme olleet samalla aaltopituudella koko ajan. Tunsin myös ihastuvani enempi Johannaan, mikä toisaalta oli huolestuttavaa. Johannan selittäessä hänelle sattunutta tapahtumaa huomasin vain katselevani hänen silmiään ja hymyileväni hänen elehtimiselleen enempi kuin hassulle tarinalle. Pelkäsin rakastua, mutta halusin tuon huumaavan tunteen valtaavan mieleni. Tajusin, etten oikeastaan voinut sitä enää estääkään, vaan olin jo rakastunut Johannaan.

Yhdentoista aikoihin Johanna ja minä olimme molemmat humaltuneita, minä enempi Johannasta kuin alkoholista, ja päätimme mennä yökerhoon tanssimaan. Välittömästi päästyämme yökerhon puolelle alkoi muutamia miehiä pyöriä Johannan ympärillä. Johanna selvästi nautti huomiosta ja tuntui flirttailevan takaisin miesten kanssa. Tunsin mustasukkaisuuden peikon nostavan päätään sisälläni ja jääväni ulkopuoliseksi. Aloin jo hieman epätoivoisesti katsella ympärilleni, josko näkisin omia tuttujani, joiden turvaan voisin paeta. Samassa tunsin, kuinka Johanna tarttui käsivarrestani ja kuiskasi korvaani. "Tule... Mennään tanssimaan." Oloni muuttui samassa silmänräpäyksessä, ja raivasimme itsellemme pienen tilan tanssilattialla.

Myös tanssimme aikana moni mies yritti jututtaa Johannaa, mutta tällä kertaa hän ei alkanut jutella, vaan keskittyi minuun ja musiikkiin. Nauraen hän tuli välillä tanssimaan aivan liki minua kiusaten miesporukoita vierellämme saaden minut helposti leikkiin mukaan. Kuvittelin tosin olevani leikissä mukana ihan eri syystä kuin Johanna ja perhoset liihottelivat vatsassani joka kerta koskiessani Johannan lämmintä vartaloa.

Leikki loppui kuitenkin lyhyeen ja Johanna kuiskasi minulle menevänsä baaritiskille. En osannut jäädä yksinkään tanssimaan, joten lähdin luovimaan ihmisten välitse hänen peräänsä. Johanna tilasi kerralla useamman shotin tarjoten myös minulle kaksi. Skoolasimme ja Johannan juodessa kaksi nopeasti peräkkäin tyydyin juomaan toisen nopeasti ja siemailemaan toista. Yritin hieman toppuutella Johannaa, mutta hänellä tuntui olevan vauhti päällä eikä suostunut kuuntelemaan moisia. Arvelin hänen olevan toista mieltä seuraavana aamuna.

Matkalla takaisin tanssilattialle Johanna törmäsi tuttuun mieheen ja alkoi jutella tämän kanssa melko intensiivisesti. Tunsin taas jääväni ulkopuoliseksi ja nojailin viereiseen pylvääseen. Juttu näytti kestävän pidempäänkin ja mietin jo lähtemistä kokonaan pois yökerhosta. Varsinkin kun miehet alkoivat jo pörrätä minun ympärilläni ehdotellen kaikkea tanssista seksiin asti.

Kyllästyin odotteluun juotuani toisen shotin loppuun ja aloin jo tehdä lähtöä kotiin, kun Johanna kaappasi taas kädestäni kiinni vetäen minut lähelleen. Jonkin aikaa hän jatkoi juttelua miehen kanssa pitäen minusta kiinni minun tyytyessä vain odottelemaan, sillä en kuullut juttelusta sanaakaan. Jonkin ajan päästä Johanna kuiskasi minulle vain "Ex" ja veti takaisin tanssilattialle. Mietin kuumeisesti tanssiessamme, mitä heidän välillään vielä oli, sillä eivät he ainakaan vihaisia toisilleen olleet. Kaiken lisäksi Johannan exä tuli kaverinsa kanssa tanssilattialle. Ex alkoi tanssia Johannan lähellä jutellen välillä eikä Johanna näyttänyt työntävän häntä poiskaan. Minä jouduin tanssimaan hänen kaverinsa kanssa, mutta yritin keskittyä musiikkiin häätäen pois kaikki päässäni risteilevät ajatukset.

Jonkin aikaa pystyinkin siihen, mutta Johannan exän kaverin alkaessa viritellä juttua kanssani kieltäydyin ja päätin lähteä pois. Ehdin narikoilla saada takkini, kun kuulin puhelimeni soivan. Näin puhelun olevan Johannalta ja vastasin. Hädin tuskin sain selvää Johannan puheesta, mutta oletin hänen kyselevän, missä olen ja vastasin olevani lähdössä pois. En saanut selvää Johannan vastauksesta ja pian puhelu katkesi. Vedin takkini päälleni ja astuin viileään ulkoilmaan. En kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin pari askelta, kun kuulin takaani äänen.

"Sanna... Odota." Käännyin katsomaan, kuinka Johanna hoippui luokseni "Miksi sä jo nyt lähdit..." Johanna kysyi selvästi päihtyneenä.

"No mä ajattelin, että sä jäit sen sun exäs kanssa... eikä mua sen kaveri kiinnostanut..." vastasin rehellisesti lähtiessämme kävelemään.

"En mä siitä välitä... Se vain ei ymmärrä sitä... Mennäänkö samalla taksilla?" Johanna kysyi hoipertaen, ja tarjosin hänelle tukea. Tuntui hyvältä, kun Johanna nojasi minuun hänen suostuessaan tarjoukseeni.

"No mä asun kyllä tässä melko lähellä, etten taksia tarvi, mut voidaan sulle katsoa taksi kyllä... Tuossa on tolppa aivan lähellä", sanoin kääntyessämme kulman taakse, jossa tolppa sijaitsi.

"Ei juma... Onko toi taksijono..." Johanna sopersi nähdessään tolpan ja 100 metrin ihmismassan.

"Onhan se... Siksi onkin hyvä, että asuu keskustassa... Voit sä tulla mun luo yötä..." sanoin saaden vatsani perhoset liihottamaan.

"Voisinks mä tosiaan... Olis tosi mahtavaa, jos saisin... Ei mulla kukaan siellä kotonakaan odota..." Johanna selitti. Tunsin olevani onnessani saadessani Johannan kotiini vaikka edes nukkumaan.

Taluttaessani Johannaa kotiin hän alkoi olla sammumispisteessä. Edes kirpeä yöilma ei saanut häntä havahtumaan, kuten se sai minut.

Sain vain vaivoin talutettua Johannan luokseni ja rojautettua vierassänkyyni. Onneksi Johanna ei lähtenyt taksiin, mietin riisuessani omat päällysvaatteeni eteisen naulakkoon. Kävelin takaisin vierashuoneeseen, missä Johanna nukkui jo sikeästi. Riisuin hänen kenkänsä pois ja aloin miettiä, pitäisikö minun ottaa enempikin vaatetta häneltä pois. Katsoin, kuinka Johannan stringit näkyivät hieman farkkujen alta enkä voinut hillitä itseäni, vaan kosketin hänen paljasta ihoaan. Johanna ei liikahtanutkaan sormieni liukuessa hitaasti hänen stringiensä nauhalle. Himosin jo enempi, mutta en uskaltanut tehdä enempää Johannan liikahtaessa unissaan.

Menin omaan huoneeseeni ja riisuin vaatteeni pois jättäen vain pikkarini jalkaani. Sukelsin peiton alle, mutta humalastani huolimatta uni ei tullutkaan heti.

Keksin, että voisin aamulla väittää Johannan riisuneen itse ja nousin takaisin ylös. Hiivin takaisin vierashuoneeseen ja kurkistin ovelta. Johanna hengitti raskaasti ja näytti nukkuvan sikeästi. Hiippailin hiljaa hänen sänkynsä viereen sydämen takoessa ja avasin yhden napin hänen housuistaan. Odotin hetken ja sitten avasin toisen. Pysähdyin hetkeksi ja mietin, mitä hittoa olin oikein tekemässä. Käyttämässä hyväkseni sammunutta kaveriani? Ei, päätin mielessäni. Minä vain otan nämä farkut pois, jotta Johanna voi nukkua paremmin. Vakuutin helposti humalaisen mieleni jatkamaan ja avasin kolme viimeistä farkun nappia nopeasti.

"No niin, Johanna... Otetaan nää farkut pois, jotta voit nukkua paremmin..." sanoin ääneen varmistaen selustaani. Johanna ynisi jotain unissaan, ja aloin hitaasti vetää farkkuja pois. Ne lähtivät helposti pois ja samalla Johanna kääntyi hieman enempi selälleen. Seisoin hänen sängynpäätynsä edessä hengittäen hiljaa, tietämättä mitä tekisin, kuunnellen vain Johannan hiljaista hengitystä. Olin jo aikeissa lähteä, mutta sitten kuitenkin käännyin ja varovasti koskin Johannan häpyä stringien päältä. Pikkarit tuntuivat hieman kostuvilta ja kuljetin sormiani hitaasti alemmas tuntien hänen vakonsa lämmön housujen lävitse.

Johanna hengitti rauhallisesti ja rohkenin raottaa hänen pikkareitaan. Vaaleiden häpykarvojen kehystämä vako kiilsi kiimaa. En enää ajatellut mitään, vaan kumarruin ja kieleni kärjellä maistoin tuota mahlaa. Hitaasti kuljetin kieltäni pitkin Johannan vakoa maistaen hänen kiihkonsa. Hänen häpynsä oli kaunis ja ihailin sitä hieman kauempaa. Samassa Johanna vaihtoi asentoaan ja sormeni lipesi hänen housujensa reunalta. Se jäi härskisti hänen häpyhuuliensa väliin enkä voinut olla sivelemättä hitaasti paljasta ihoa pikkuhousujen reunan vierestä. Johanna ynisi hieman unissaan, ja säikähtäen vedin käteni pois. Hengitystäni pidätellen odottelin, kunnes Johanna taas hengitti raskaasti ja säännöllisesti. En uskaltanut enää koskettaa Johannaa, mutta ihaillessani tuota seksikästä näkyä sängyllä käteni painui omiin pikkareihini. Voihkaisin hiljaa tuntiessani, kuinka märkä olin. Kuvittelin Johannan käden omani tilalle ja sain nopeasti rauhoittavan orgasmin. Varovasti peittelin Johannan ja menin omaan sänkyyni nukkumaan.

Heräsin aamulla venytellen ja hiivin vessaan hieman krapulaisena. Kävin nopeasti suihkussa ja laitoin päälleni puhtaat pikkarit, vaalean topin sekä harmaat lökähousuni. Kurkistin Johannan huoneeseen, mutta tämä näytti nukkuvan vielä tyytyväisenä. Söin kevyen aamupalan ja aloin katsella televisiota sohvalla. Tunsin, kuinka krapulan hieman hellittäessä kiiima alkoi jälleen nostaa päätään. En ehtinyt sen enempää kuitenkaan ajatella asiaa, kun Johanna kömpi ylös sängystään ja tuli peitto yllään olohuoneeseen.

"Huomenta... Voinks mä käydä suihkussa?" hän kysyi väsyneellä äänellä.

"Tietenkin..." vastasin ja etsin Johannalle pyyhkeen ja annoin hänelle yhdet pikkuhousuni lainaan hymyillen itsekseni arvaten, mistä ne olivat menneet likaisiksi.

Jatkoin television katselua, vaikka mieleni teki lähteä katsomaan Johannan suihkuttelua. Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli hiukset märkinä pukeutuneena antamiini lainavaatteisiin.

"Huh... Onpas melkoinen krapula... Eikö sulla ole yhtään?" Johanna sanoi istuen sohvalle.

"Ei mulla isompaa... Vähän päätä särkee... Ota jotain syömistä tuolta jääkaapista", sanoin hymyillen Johannalle.

Johanna otti purkin jogurttia ja söi sen erittäin hitaasti.

"Kiitti, että sain olla yötä täällä..."

"Eihän tuo mitään... Kivahan se on, kun ei yksin tarvi krapulapäivää viettää..." sanoin hymyillen.

"Kauheeta, kun vieläkin tuntuu väsyttävän... vaikka suihku hetkeksi piristi."

"Niinhän se tekee... Pitää ottaa myöhemmin suolapalaa, niin se piristää kans", sanoin surffaten eri kanavien välillä.

"Haittaako, jos vielä tässä vähän makoilen?" Johanna kysyi ottaen sohvatyynyn syliinsä.

"Ei todellakaan... Laita vaikka tyyny tähän, niin voit kokonaan oikaista itsesi", sanoin taputtaen syliäni. Johanna laski tyynyn syliini ja painoi päänsä sille nukahtaen melkein saman tien.

Pian Johanna hengitti syvään, ja laskin käteni hänen käsivarrelleen. Hitaasti silitin sitä katsellen samalla televisiota. Välillä huomasin silittäväni myös hänen hiuksiaan ja tajusin, kuinka olinkaan kaivannut sitä, että joku oli vieressäni makoilemassa tai sylissäni. Krapulainen mieleni kuitenkin sai myös tuhmat ajatukset takaisin päähäni. Käteni alkoikin eksyä yhä kauemmas Johannan vartalolle. Ensin hänen uumalleen ja sitten myös hänen lantiolleen. Silitin hellästi Johannan kiinteää pakaraa antamanieni jumppahousujen päältä. Kuljetin sormenkärkiäni pitkin niiden alta näkyvää pikkuhousujen reunaa haluten työntää käteni housujen sisälle. Hitaasti sormeni eksyivät Johannan paidan ja housujen väliin jäävälle ihokaistaleelle ja tunsin hänen pehmeän ihonsa. Johanna tuntui hieman sävähtävän kosketustani, mutta olin liian ajatuksissani huomatakseni sen.

"Mitä sä teet?" kuulin kuiskauksen sylistäni ja säikähdin.

"En mä mitään... Ajatuksissani vain sivelin..." sanoin tuntien punoituksen leviävän kasvoilleni.

"Ei se haittaa... Se tuntui hyvältä..." Johanna sanoi hiljaa silmät suljettuina. Katsoin Johannaa sormieni liukuessa pitkin hänen paljasta ihokaistalettaan. Johannan silmät pysyivät kiinni, mutta tunsin hänen hengityksensä muuttuvan. Rohkeasti ujutin käteni hänen puseronsa alle tuntien hänen pehmeän vatsansa nousevan ja laskevan. Silitin hiljaa hänen vatsaansa koskettaen toisella kädelläni hänen hiuksiaan. Tunsin halua suudella Johannan huulia, jotka olivat auenneet hieman. Selvästi Johanna nautti hellistä kosketuksistani.

Varovaisesti ujutin sormenpääni pikkuhousujen sauman alle tuntien, kuinka Johanna värähti. En malttanut enempää kiusata, vaan painoin käteni suoraan Johanna hävylle.

"Oih... Ihanaa, Sanna..." Johanna huokaisi sormieni avatessa hänen kukkansa ja tuntiessa hänen metensä valuvan jo vuolaana. Sormeni alkoivat levittää Johannan kiimaa hänen paisuneelle nupukalleen. Johanna voihki kiihkosta hyväillessäni hänen klitoristaan. Nautin siitä, kuinka hän puri alahuultaan mielihyvän aaltojen kulkiessa vartalon lävitse. Sormeni pyöri yhä nopeammin ja siivitti Johannan orgasmiin. Hän vaikeroi hiljaa sylissäni sormieni saadessa hänet laukeamaan. Hidastin niiden tahtia, ja vetäessäni kättäni pois Johanna avasi silmänsä. Katsoimme toisiamme syvälle silmiin ja tiesin meidän molempien haluavan tätä.

Johanna nousi ylös ja tuli nyt istumaan syliini laittaen kätensä pääni molemmin puolin. Katsoimme vielä toisiamme syvälle silmiin ja sitten vaivuimme hellään pitkään suudelmaan. Se tuntui upealta. Pehmeältä. Kiihottavalta. Oikealta. Hitaasti suudelmamme muuttui kiihkeytyen koko ajan. Tätä olin kaivannut jo kauan. Estomme katosivat kieliemme leikkiessä, ja suudelmien välissä riisuimme puseromme, rintaliivimme. Johannan rinnat olivat mielestäni täydelliset. Kauniin pyöreät ja kiinteät. Niiden kovat nännit hieroutuivat vasten omiani meidän kaatuessamme sohvalla makaamaan. Johannan suudelmat olivat ihania. En saanut niitä kyllikseni. Nousin ylemmäs hamuten niitä Johannan noustessa istumaan ja hieman hengähtämään. Hän hymyili ja laski kätensä rinnalleni. Hän tutki ensin toisen rintani hellästi hyväillen, sitten siirtyi alemmas ohjaten kätensä housuilleni. Silmämme kohtasivat vielä hetkeksi ennen kuin Johanna nousi ja veti kaikki loput vaatteeni yltäni.

Makasin alastomana sohvalla toinen jalka koukussa nojaten sohvatyynyyn, toinen lattialla. Tunsin, kuinka häpyni valui kiimaa ja huusi sykkien himosta. Johanna katsoi minua hitaasti kuin syöden silmillänsä kiusaten minua.

"Tämä onkin varmaan parempaa tänään, vaikka jo yöllä olisin halunnut sinua", Johanna sanoi saaden minut punastumaan taas.

Aloin sanoa jotain, mutta Johanna painoi sormen huulilleni. Sitten hän nousi ja riisui omat vaatteensa. Hänen vartalonsa oli niin kaunis. Johanna laskeutui päälleni ja vaivuimme uudestaan suuteloon. Tunsin hänen voimakkaan reitensä häpyäni vasten ja vaistomaisesti lantioni alkoi liikkua. Tunsin, kuinka myös Johanna alkoi liikuttaa omaa häpyään reittäni vasten kostuttaen sen laajalta alueelta. Hengitykseni alkoi tihentyä ja vedin itseni pois suudelmasta. Johanna jatkoi välittömästi kaulalleni näykkäisten korvaani. Hän painoi voimakkaasti reittänsä häpyäni vasten, ja otin sen innolla vastaan. Samassa, yllättäen minutkin, orgasmini räjähti tajuntaani saaden minut vapisemaan. Lantioni liike loppui ja orkkuni hiljentyessä tunsin taas Johannan huulet omiani vasten.

"Sä olet todella ihana... Mä olen tätä salaa toivonut siitä asti, kun alussa tapasimme..." sain kuiskattua välillä.

"Niin minäkin..." Johanna sanoi hymyillen ja nousi ylös ottaen minua kädestä kiinni. "Tule..."

Seurasin kiltisti Johannaa makuuhuoneeseeni ja hyppäsimme sänkyyni. Vaihdoimme vielä suudelmat ja asetuimme sanattomasta sopimuksesta 69:iin. Makasimme molemmat kyljellämme ja aloimme maistella toistemme kukkasia. Tunsin Johannan kielen käyvän rajusti päälle tutkien joka kolkan kiepauttaen kierroksen peppuaukollanikin. Sitten hän alkoi ahneesti nuolla valuvia mahlojani. Yritin itse ottaa rauhallisemmin maistellen Johannan vakoa ja tutkien hänen häpyhuuliaan. Johannan kieli tuntui ihanalta ja hän löysi juuri oikeat paikat saaden minut nopeasti lähelle orgasmia. Onnistuin hetkeksi keskittymään hänen häpyynsä, mutta pian se oli mahdotonta Johannan vaivuttaessa minut orgasmin hämärään. Vapisin ja värisin rajun orkun kourissa puristaen Johannan pakarasta.

Johannan kielen hidastaessa tahtiaan tunsin orgasmin otteen hiipuvan ja pystyin taas keskittymään Johannan vakoon. Otin välittömästi hänen klitoriksensa suuhuni ja sain Johannan yllättävän nopeasti värisemään oman orgasminsa pauloissa. Jatkoin niin pitkään kuin vain saatoin Johannan kiemurrellessa ja voihkiessa. Lopulta hän vetäytyi päästen irti otteestani ja makoilimme hetken raukeina.

Johanna kömpi viereeni makoilemaan ja suutelimme nyt taas hellemmin.

"Toi oli uskomatonta..." hän huokaisi. "Paras orkku ikinä... ja silti haluttaa lisää..." hän sanoi suudellen taas kiihkeämmin. Yllätyksekseni tunsin itsekin haluavani lisää ja nyt painoin Johannan alleni.

"Vai vielä haluat lisää... Nyt saatkin kunnolla..." sanoin ja nousin hetkeksi pois. Kaivoin kaapistani strap-on -dildoni ja sidoin sen vyötäisilleni. Johanna ihasteli sitä kiivetessäni takaisin sängylle. Nousin Johannan päälle ja ohjasin dildon hänen vakoonsa.

"Ihanaa, kun sinä nussit minua..." Johanna sanoi suudellessamme dildon painuessa syvälle hänen sisälleen. Aloin hitaasti liikuttaa dildoa edestakaisin yrittäen saada kiinni, mikä Johannasta tuntui parhaimmalta.

Nussin Johannaa hetken aikaa ollen hänen päällään, mutta sitten Johanna halusi minut taakseen. Johannan asettuessa kontilleen eteeni painoin dildon helposti hänen sisäänsä. Tartuin tiukasti hänen pakaroistaan kiinni ja aloin nussia. Johanna vikisi tyynyä vasten haluten nopeampaa ja tein hänen toiveidensa mukaan. Nussin niin nopeasti kuin vain pystyin ja osasin. Johanna valitti nyt äänekkäästi tyynyä vasten minun jatkaessani rytmikästä nussimistani.

Johanna tyydytti ja sai nopeasti houkuteltua jälleen yhden ison orgasmin esille. Se valtasi mieleni ja saattoi minut taivaisiin. Toivuin siitä hengittäen raskaasti voimattomana. Johanna painui viereeni ja suutelimme hellästi. Tunsin jonkun uuden ihanan aikakauden alkaneen.