Auto-ongelmia

Lunta tuiskutti tuulilasia vasten. Auton mittari näytti 15 astetta pakkasta, mutta varmasti tuossa tuulessa olisi kylmempi ulkona, ajattelin, kun olin ajelemassa kotiin vierailulta vanhempieni luota. Viikonloppu oli mennyt mukavasti ja olin kertonut vanhemmilleni Johannasta, vaikkei hän ollutkaan uskaltanut mukaani. Vanhempani olivat näköjään oppineet hyväksymään seksuaalisen suutautumiseni ja olivat jopa pyytäneet minua ottamaan Johannan seuraavan kerran mukaani. Vastaantuleva auto herätti minut ajatuksistani ja tunsin, kuinka aloin jo väsyä ajamiseen. Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä.

Samassa auton varoitusvalot herättivät minut takaisin todellisuuteen. Hetkeksi kaikki sammui ja sitten kuului "Plim plim" ja mittarit palasivat normaaleiksi. Tunsin kuinka sydämeni sykki kiivaammin. Ei saa nyt mitään tulla, manasin mielessäni. Ei ainakaan tällä tieosuudella keskellä ei missään. Tiesin, ettei tällä osuudella ollut tienvarrella oikeastaan mitään, ehkä jokunen autiotalo siellä täällä. Hetkeen ei kuitenkaan tapahtunut mitään, vaan auto toimi ihan moitteettomasti ja aloin vaipua taas ajatuksiini, kuinka ihanaa oli päästä kotiin ja Johannan luo. Uskomatonta, että olimme olleet jo vuoden yhdessä. Kuinka aika olikaan saanut siivet ja tiesin, että olin rakastunut Johannaan täysin. Ainoa asia, mikä minua häiritsi, oli Johannan viime aikainen pihtaaminen. Tuntui, ettemme olleet harrastaneet seksiä pitkään aikaan. Olinkin viikonlopun aikana päättänyt nostaa kissan pöydälle ja puhua Johannan kanssa asiasta. Eikö Johanna enää himoinnut minua vai mistä asia kiikasti? Omasta mielestäni olin saanut ylimääräiset kilot pois ja olin paremmassa kunnossa kuin moniin vuosiin. Oliko sitten ensi huumamme kadonnut ja suhteeseen hiipinyt arjen peikko? Johanna oli kyllä maininnut muutaman kerran kaipaavansa jotain uutta, mutta ei ollut sanonut että mitä.

Samassa se tapahtui taas. Kaikki mittarit menivät nolliin ja pimenivät. Pelon tunne alkoi velloa vatsassani ja pelkäsin, että auto hajoaisi ja ajaisin ojaan. Päätin hiljentää ja ajoin auton linja-autopysäkille. Pysäytin ja sammutin auton miettien kuumeisesti, mitä tekisin. Annoin auton olla hetken sammuksissa ja sitten yritin käynnistää. Ei mitään! Ei voi olla totta, ajattelin peloissani yrittäen käynnistää autoa. Ei pihaustakaan. Ei vaikka hakkasin rattia ja kirosin kurjaa kotteroa. Ei edelleenkään yhtään mitään. Kaivoin kännykkäni käsilaukustani ja soitin Johannalle.

"Moi... Tää auto hajosi tänne korpeen", sanoin melkein itku kurkussa.

"Hei vaan... Miten se silleen... Eikö siinä ole mitään lähellä?" kuulin Johanna äänen toisesta päästä.

"No ei... Täällä keskellä ei mitään... Mitä mä teen? Tää ei käynnisty... Mä olen ihan paniikissa jo..."

"Älä hätäile... Soita numerotiedusteluun ja kysy joku hinauspalvelu. Kyllä ne sut sieltä pois saa", Johanna rauhoitteli.

"Okei... Mä soittelen sitten, kun tiedän taas enempi... Moikka."

"Moi moi."

Soitin numerotiedusteluun, josta he yhdistivät lähimpään korjaamoon. Olin todella iloinen, kun puhelimeen vastannut mies kertoi tulevansa hakemaan ja arvioi olevan kohdallani 20 minuutin kuluttua. Onneksi ei tarvinnut liian kauan odotella, vaikka 20 minuuttia tuntui kestävän ikuisuuden. Värjöttelin hetken ulkona, mutta en tarjennut kauan odotella siellä, vaan palasin autoni hiipuvaan lämpöön.

Mies ei ollut valehdellut ajasta, sillä melkein tasan tarkkaan 20 minuutin kuluttua soitosta näin auton valot tulevan edestäpäin ja vanhempi hinausauto kääntyi tiellä autoni eteen.

"Iltapäivää... Teillä oli autossa jotain ongelmia?" reilusti yli 50 oleva mies tuli juttelemaan avattuani oven hänelle.

"Joo... Kesken matkan kaikki meni pimeäksi ja kun pysäytin, niin ei enää lähtenyt käyntiin", sanoin.

"No jos katson kuitenkin, voiko mitään tässä tien päällä tehdä", mies sanoi, ja päästin hänet kuskin paikalle. Parin yrityksen jälkeen mies nousi autosta ja sanoi: "Mene vain tuonne hinausautoon sisälle täältä kylmästä. Otetaan auto kyytiin ja Riksu saa katsoa sitä pajalla. Varmasti saadaan sut vielä matkan päälle." Kävelin hinausautoon miettien, kuka tuo Riksu mahtoi olla ja mitähän kaikki tulisi maksamaan.

Mies laittoi auton hinaukseen ja tuli pian seurakseni koppiin. Lähdimme ajelemaan, mutta hiljaisuutta ei kestänyt kauankaan, sillä mies paljastui oikeaksi papupadaksi. Huomasin viihtyväni ukon seurassa eikä minun tarvinnut sanoa paljoakaan. Oikeastaan aloin jo toivoa, että mies olisi katsonut autoni, sillä hän vaikutti hyvin pätevältä. Otinkin asian puheeksi saatuani pienen suunvuoron ja mies vakuutti Riksun olevan todella fiksu ja pätevämpi kuin hän oli uusien autojen suhteen.

Vaikka miehen korjaamo sijaitsi hieman syrjemmässä, oli se kuitenkin suosittu läheisessä kaupungissa, ainakin ukon kertoman mukaan. "Sitä paitsi minun on pakko olla muualla ja Riksu voi olla pitempäänkin... Vapaana voi joustaa", mies sanoi ajaessamme hieman nuhruisen näköisen pajan viereen. "Neiti on hyvä ja menee toimistoon, niin me siirretään Riksun kanssa auto tuonne halliin."

Astelin ulos autosta ja kävelin toimiston ovelle. Näin vilauksen sinisiin työhaalareihin pukeutuneesta tummasta lyhyttukkaisesta tyypistä. Tietty joku vasta ammattikoulusta valmistunut, harmittelin mielessäni. Päätin soittaa Johannalle ja kertoa, missä asiassa mentiin.

"Joo... Kyllä tää tästä varmaan selviää. Mä rakastan sua", sanoin lopetellessani puhelua. Johanna vastasi rakastavansa myös minua ja alkoi lopetella puhelua, kun muistin vielä yhden asian.

"Hei Johanna... Mä ilmoittelen sitten, paljon tää tulee maksaan, kun tiedän... OK... Moikka", lopetin puhelun ja samassa tajusin, että huoneessa oli joku toinenkin.

"Moi... Mä olen Riksu... Tai Riikka oikeammin", mekaanikko esitteli itsensä, kun käännyin katsomaan hänen todella sinisiin silmiinsä.

"Niin... Joo.... Siis mä olen Sanna ja tuo mun auto tuotiin tänne", sekoilin sanoissa nähdessäni, että mekaanikko olikin nainen. Ei ihan suoraan koulun penkiltä, mutta ei nyt kauheasti päälle kahdenkymmenen.

"Anteeksi... Oletin jostain syystä, että olisit mies", sanoin pahoitellen.

"Joo, no, älä välitä... Et oo ensimmäinen, joka niin luulee... Jotkut jopa ilman näitä haalareita... Mut tuosta autosta... Mä ajoin jo vikakoodit läpi ja näyttäis, että siellä on vikaa. Varaosia tosin meillä ei ole ja niiden tilaamiseen menee päivä pari."

"Eikö voi mitään tehdä? Mun olis pakko päästä kotiin vielä tänään", yritin epätoivoisesti.

"No voinhan mä vielä katsoa tarkemmin, mut en lupaa mitään... Voin näyttää, missä vika luultavasti piilee", Riikka sanoi lähtien pajalle päin. Kävelin hänen perässään auton viereen. Riikka näytti erästä johtoa konepellin alla ja kumarruin katsomaan sitä yrittäen tajuta, mitä Riikka selitti minulle.

"Siis onko se toi johto?" sanoin yrittäen kurkkia ja kumarrella konepellin alla.

"Joo... Just se..." kuulin Riikan sanovan takaani. Katsoin taakseni ja näin hänen seisovan aivan takanani kädet haalareitten taskussa.

"No onko mitään mahdollisuutta saada sitä korjattua tänään? Mä olisin todella kiitollinen, jos se onnistuis!" sanoin Riikan katsellessa suoraan silmiini.

"No mä katson sitä vielä... Sä voit odottaa tuolla toimistossa... Ota vaikka kahvia", Riikka sanoin palaten konepellin alle.

Palasin toimistoon ja katselin seinille ja lehtiä, mitä pöydillä lojui. Autolehtiä ja tyttökalentereita. Siis normaalia korjaamotavaraa, vaikka tyttö olikin talossa. Otin kupin kaapista ja kaadoin siihen kahvia, joka oli aivan liian vahvaa minun makuuni. Yritin saada aikani kulumaan ja lopulta päädyin jopa katselemaan tyttökalenterin kuvia, kun samassa Riikka oli taas takanani.

"Joo... Näyttäis, että sen vois korjata vielä", Riikka sanoi minun punastellessa kalenterin edessä.

"Kiva... Mitä se tulis maksamaan?" yritin sanoa muina naisina, vaikka olin jäänyt rysän päältä kiinni.

"No mä arvioisin, että 300 euroa", Riikka sanoi silmäillen minua.

"300! Niin paljon... Ei mulla ole rahaa niin paljon... Eikö sitä millään saa halvemmaksi? Jotain tarvikeosia tai jotain...?" yritin epätoivoisesti. Riikka meni miettiväiseksi aivan kuin harkiten jotain.

"No... Hmmm... No en mä tiedä... Ehkä mä vähän voin tulla hinnassa vastaan..." Riikka sanoi selvästi miettien jotain.

"Paljonko pystyisit tuleen vastaan? Oota... Mä samalla soitan Johannalle..." sanoin ja laitoin puhelimeni korvalleni. "Hei kulta... Oota, tää Riikka... siis mekaanikko on tässä ja sanoi 300 hinnaksi, mutta vois tulla vähän vastaan..." sanoin puhelimeen katsellen Riikkaa, joka näytti oikeastaan aika söpöltä. Hänellä oli lävistykset silmäkulmassa ja nenässä ainakin.

"Paljon se voi tulla ja mitä se vaatii? Me tarvitaan sitä rahaa sinne Italian-reissuun kipeästi", Johanna sanoi toisessa päässä.

"Oota", sanoin puhelimeen ja odotin, mitä Riikka sanoisi.

"Niin... no, kun mä olen nyt jo vapaalla ja työ kestää varmaan tunnin ja... ehkä 250 vois olla viimeinen hinta", Riikka sanoi.

"Kuulitko, Johanna... Eikö joku 80 oli paras, mitä me pystytään maksaan... Entä jos autan jotenkin?" sanoin puhuen molemmille yhtä aikaa.

"Joo... maksu luonnossa..." kuulin Johannan nauravan puhelimeen saaden minut punastumaan.

"En tiedä, voiko tuossa nyt mitenkään auttaa..." Riikka epäröi.

"No jotain työkaluja antaa tai jotain..." yritin epätoivoisena.

"Se mekaanikko varmaan mielellään tutkis myös sua", Johanna jatkoi korvaani saaden minut kiemurtelemaan.

"Ootko sä tosissas?" melkein tiuskaisin puhelimeeni. Riikka näytti hieman kummastuneelta katsoessaan minua ja miettiessään tarjousta.

"Olen..." Johanna sanoi vakavana puhelimeeni. "Jos sillä saat sen halvalla, niin tee, mitä täytyy... Ei se haittaa... Oikeasti..."

Menin aivan sanattomaksi. En tiennyt mitä sanoa.

"No 200 euroa ja tarjoat mulle oluen tuossa lähibaarissa?" Riikka sanoi tulkiten väärin hiljaisuuteni.

"Ihan oikeasti... Se ehkä jotenkin jopa ajatuksena kiihottaa mua", Johanna jatkoi puhelimeen. "Yritä edes sitä, mutta 100 euroa on se raja... Ei me pystytä enempää... Mä kuitenkin rakastan sua ja tiedän, että säkin rakastat mua, joten ei se haittaa..." Johanna sanoi ja lopetti puhelumme sanottuani samat sanat hänelle.

Riikka katseli hieman ihmeissään punasteluani kävellessäni takaisin verstaan puolelle. Nyt nojasin tietoisesti autoon tyrkyttäen jopa peppuani Riikan suuntaan.

"Siis kait mä jotenkin voin olla avuksi?" sanoin katsellen muka moottoritilaan ensin ja sitten Riikkaan, joka seisoi takanani. Riikka seisoi hetken hiljaa katsoen silmiini. Pelkäsin lukeneeni häntä väärin ja saavani pakit. Kenties hän oli täysin hetero ja karkottaisi minut ja autoni ulos kylmyyteen.

"Sä taidat tarjota jotain muuta kuin kaljaa..." Riikka sanoi tunnustelevasti katsoen nyt peppuani.

"Vain jos sä haluat..." sanoin arasti.

"Siis arvaa vain", Riikka sanoi tullen askeleen lähemmäs, "mutta sä olet varattu..."

"Joo... mutta me tarvitaan kaikki rahat matkaa varten ja Johanna sanoi, että on OK", sanoin ennen kuin tajusin sepittäväni ihan liikaa.

"No ei mua oikeastaan kiinnosta... Ei tässä tuppukylässä tällaista tilaisuutta tule vastaan ja kun sinkkuna on, niin aina on puutteessa", Riikka sanoi tullen aivan taakseni.

"Sulla on todella upea perse", Riikka sanoi laskien kätensä farkkujen peittämälle pepulleni. Tunsin kuinka kiihkoni tulvahti valloilleen ja painoin peppuani hänen kättään vasten. Samassa puhelimeni soi ja tiesin soittoäänestä sen olevan Johannan.

"Johanna soittaa", sanoin Riikalle kaivaen puhelintani taskustani.

"Anna mulle", Riikka sanoi ottaen puhelimeni vastaan.

"Riikka puhelimessa", Riikka sanoi puhelimeeni. "Joo... Kyllä tässä ollaan juuri yksityiskohtia hieromassa", Riikka jatkoi hieroen samalla peppuani kevyesti. "Joo, ei mitään... Kyllä tää auto kuntoon saadaan tälle illalle... Selvä... Hei", Riikka lopetti puhelun heittäen samalla puhelimen auton sisälle etupenkille.

"Mä en oo ikinä ennen tällaista tehnyt... tehdään se heti selväksi... siis näin maksua saanut... mut eihän tätä tilaisuutta voi olla käyttämättä hyväkseen... Riisu nää", Riikka sanoi takaani jatkaen pakaroitteni hyväilyä. Nousin hieman ja avasin housujeni napit yksi kerrallaan ja painoin niitä hitaasti alas. Riikka tarttui heti pakaraani kiinni saatuani housuni nilkkoihin. Tunsin kuinka hänen kätensä kulki stringieni nauhaa pitkin alas törmäten kosteaan kohtaan pikkuhousuissa. "Ei juma... säkin taidat pitää tästä..." Riikka huokaisi hieroen häpyäni stringieni lävitse. En voinut vastata, sillä se tuntui todella hyvältä ja painoin peppuani vasten Riikan kättä.

Riikka hieroi pakaroitani ja niiden välistä hitaasti ja nautinnollisesti. Kumarruin enempi etunojaan tarjoten paremmin peppuani esille levittäen samalla jalkojani sen, mitä farkkuni antoivat myöten. Riikka hieroi stringieni päältä ja tunsin, kuinka niiden nauha painui häpyhuulieni väliin. Huomasin keinuvani vasten hänen kättään. "Aika kiimainen narttu taidat olla", kuulin Riikan sanovan takaani hänen siirtäessään stringien nauhan sivuun. "Sähän suorastaan valut..." Riikka huokaisi. "Pysy tässä", hän jatkoi lopettaen hetkeksi. Kuulin hänen menevän takahuoneeseen hakemaan jotain, mutta pysyin kiltisti odottamassa häntä. Oikeastaan olin jo niin kiimassa, etten olisi kauan malttanut odottaa ja vaivoin sain pysyttyä paikallani, etten katsonut taakseni Riikan tullessa takaisin.

Samassa kuulin, kuinka hänen kännykkänsä kamera räpsähti ja säpsähdin sitä hieman. "Älä huoli... Tää jää vain mulle muistoksi", Riikka sanoi tullen taas taakseni. Tunsin kuinka hän veti stringieni nauhaa ylös ja laittoi jotain kylmää niiden ja pakarani väliin. "Älä liiku", Riikka sanoi takaani ja samassa vetäisi nopeasti kylmän metallin ylös leikaten stringini. Riikka vetäisi ne pois jaloistani ja kuulin, kuinka hän nuuhkaisi niitä. "Mmmm... oikein kunnon kiiman tuoksu... nää jää kans mulle..." Riikka sanoi hieroen taas selkääni ja pakaroitani. Nostin kiimaisena peppuani hänen kättään vasten, kunnes se taas katosi hetkeksi. Sitten tunsin, kuinka Riikka laittoi kätensä suoraan hävylleni. Voihkaisin hänen sormiensa upotessa häpyhuulieni väliin. "Mmm... ihanan märkä..." Riikka puheli takaani, mutta tuskin kuulin hänen ääntään hänen sormiensa tehdessä hyvää. Riikka levitti sormillaan häpyhuuliani ja tunsin, kuinka hän alkoi työntää jotain kovaa sisälleni. "Oi kuinka helposti tää menee sisään", Riikka kuiskasi minun kiihkoni vain yltyessä. Riikka alkoi hitaasti liikuttaa esinettä edestakaisin enkä heti tuntenut, kuinka jotain valui peppuaukolleni. Tajusin asian vasta, kun toinen hieman pienempi esine alkoi työntyä peppuuni. Vastustelin ensin hieman, mutta Riikka ei kuullut lainkaan vikinöitäni, vaan alkoi liikuttaa molempia esineitä vuorotahtiin. Tajuntani hiipui nautinnon verhon sumentaessa kaiken. Tunsin vain himoni ja Riikan liikuttamat esineet. Kaikki estoni olivat viimeistään nyt kadonneet ja yritin tuoda peppuni Riikan käyttöön niin hyvin kuin pystyin. Riikka jätti toisen esineen peppuuni ja keskittyi vain liikuttamaan toista. Se melkein pysähtyi ensin ja sitten hetken päästä alkoi liikkua nopeammin ja nopeammin saaden voihkintani yltymään.

"Hyvä... Anna mun kuulla, kuinka nautit", Riikka sanoi takaani. En voinutkaan mitenkään estää voihkintaani Riikan pitäessä tahdin kovana saaden minut nautinnon huipulle. Sitten se tuli; yllättäen ja varoittamatta. Voimakas orkku sai minut huutamaan nautinnosta ja polveni pettivät saaden minut vajoamaan hitaasti lattialle polvilleni. Katsoin taakseni, kun Riikka veti esineet pois ja näin, että ne olivat ruuvimeisseleitä, pitkällä keltaisella muovikahvalla. Keräsin hetken voimiani Riikan nuolaistessa toista meisseliä nautinnollisesti hymyillen minulle. "Nyt on videokin minulla tallessa... mmm... maistutkin hyvälle... mutta nyt on minun vuoroni", Riikka sanoi noustessani hitaasti ylös.

Riikka vetäytyi hieman ja katsoin, kuinka hän alkoi repiä työhaalareitaan auki. Niiden alla hänellä oli musta toppi ja harmaat collegehousut. Topin alta näkyi olkapäällä olevan tribaalitatuointi, ja Riikan hartiat ja yläosa näyttivät selvästi olevan treenattu kuntosalilla. Riikka avasi auton peräkontin ja sanoi: "Riisu itsesi... kaikki muut paitsi laita noi saappaat... ne on seksikkäät", Riikka sanoi ja käveli takaisin toimistoon. Tein kuten hän halusi ja sain juuri saappaani takaisin jalkaani hänen palatessa viltin kanssa. Riikka levitti viltin farmarin takakonttiin ja käänsi penkit alas.

"Mene tuonne makaamaan", Riikka sanoi hakien kännykkänsä pöydältä. Aloin kontata takakonttiin, kun kuulin takaani: "Odota". Pysähdyin hetkeksi ja kuulin Riikan ottavan kuvan. Sitten hän komensi minut makaamaan ja otti minusta uuden kuvan makuuasennossa. "Mä aion ottaa tästä kaiken irti", hän jatkoi riisuen sitten toppinsa pois. Hänellä ei ollut lainkaan rintaliivejä ja ihastelin hänen pieniä rintojaan ja tummia laajoja nännipihojaan. Riikka riisui nopeasti myös collegehousut ja niiden mukana puuvillaiset pikkuhousut kavuten sitten alastomana luokseni auton takakonttiin.

Riikka konttasi ensin luokseni painaen huulensa vaativasti huuliani vasten. "Tämän suudelman otin ylimääräisenä maksuna", hän kuiskasi kääntyen sitten ympäri, tuoden naamani eteen hänen tumman karvoituksen peittämän häpykumpunsa. Riikka katsoi taaksepäin härskisti minua. "Nuole mua..." Hänen häpynsä kiilsi kiimanesteistä katsoessani hänen jalkojen väliin. Ensimmäisen kerran nuolaisin varovasti maistaen hänen kirpeän makunsa. Tunsin Riikan värähtävän ja voihkaisevan. Aloin nuolla Riikan häpyä hitaasti nauttien tunteesta, jonka saatoin hänelle aiheuttaa. Riikka levitti käsillään häpyhuuliaan tarjoten minulle aivan esteettömän pääsyn hänen vaolleen ja klitalleen. "Nuole ja pane mua sormilla", Riikka voihki minun kieleni hyväillessä hänen klittaansa. Työnsin sormen hänen sisäänsä jatkaen samalla hänen klitoriksensa kiusaamista. Riikka tuntui kuitenkin olevan jo todella lähellä, joten nopeasti työnsin toisenkin sormen hänen sisäänsä nussien niillä häntä kieleni piiskatessa paisunutta klitorista. Riikka voihki ja kiemurteli ylläni orgasmin kietoessa hänet nautinnon vaippaan. Hitaasti rauhoitin tahtiani ja vedin sormeni hänestä.

"Voi juma mikä orkku... ja niin pitkästä aikaa", Riikka huokaili keräten voimiaan hetken.

"Nuole mua nyt lisää... ylempääkin..." Riikka sanoi toivuttuaan hetken. Aloin nuolla Riikan peppua levittäen hänen pakaroitaan. "Mmm... just niin..." kuulin hänen huokaavan ennen kuin hän alkoi nuolla minua. Peräkontin täytti kiiman tuoksu nuollessamme toisiamme. Kieleni vaelteli edestakaisin molempien aukkojen välillä ennen kuin Riikka käski laittaa sormen hänen peppuunsa ja nuolemaan häpyään. "Oi juma, kun mulla kävi tuuri tänään... nuole mua, nuole..." Riikka huokaili keskittyen nyt nauttimaan hieroen vain välillä minua. Keskityin uudestaan nuolemaan Riikan klitorista sormeni liukuessa edestakaisin hänen pepussaan. "Ooooh... sä olet hyvä..." Riikka huokaisi ottaessani hänen nupukkansa suuhuni imien sitä voimakkaasti. Riikka alkoi keinua edestakaisin voihkien nyt äänekkäästi. Toisella kädellään hän ikään kuin sivussa hieroi häpyäni saaden kiihkoni kuitenkin yltymään. Samassa Riikka alkoi väristä ja voihkien nojasi peräkontin lattiaan. "Oiii... jumalauta... ihanaa..." hän valitti jatkaessani hänen nuolemistaan mahdollisimman pitkään.

"Mmmh... tosi ihanaa oli..." Riikka sanoi toivuttuaan orkustaan nousten jo kontista ulos. "Onkohan tätä mahdollista saada joskus uusiksi?" hän kysyi kaivaen tupakan haalareittensa taskusta.

"No ehkä... Pitää kysyä Johannalta", vastasin hieman pettyneenä, etten itse ollut saanut toista kavuten pois kontista.

"No mä toivon ainakin... Tässä on mun kortti ja numero... Soitelkaa, jos auton korjaus kiinnostaa..." Riikka sanoi iskien silmää, vedellen tupakkaansa.

"Mites toi auto muuten?" kysyin alkaen pukea vaatteitani.

"Joo... mä laitan sen heti kuntoon", Riikka sanoi kumartuen pellin alle. Kaivoin oman kännykkäni esille ja otin Riikasta kuvan.

"Tää tulee meille muistoksi", sanoin hymyillen Riikan laittaessa jotain johtoa paikoilleen.

"Joo... ei se haittaa... ota vaikka toinen!" Riikka sanoi nousten esille konepellin alta, poseeraten minulle.

"Nyt se pitäis toimia!" Riikka sanoi oltuaan vielä hetken konepellin alla.

"Nyt jo?" kysyin ihmeissäni Riikan kavutessa kuskin paikalle laittaen auton käyntiin.

"Joo... ehkä mä hieman vedätin teitä, mut... en mä olis ikinä kuvitellut, että näin kaikki oikeasti menis... siis maksut ja muut", Riikka sanoi virnistäen pirullisesti.

Juttelimme vielä hetken pukeutuessamme ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin miettien, miten Johanna oikeasti reagoisi kaikkeen tähän.

Kirjoittanut Seuralainen