Aikuisuuden oppitunti

Hän laski pikkupöksynsä kumartuen ja paljasti päivettyneiden pakaroidensa tumman välin. Hetki ei kestänyt kahta sekuntia kauempaa, mutta verkkokalvoilleni tallentui elämäni tuona hetkenä vankkumaton kuva siitä, miltä aikuisen naisen jalkoväli takaapäin katsottuna tulisi näyttää.

"Teemme tämän minun ehdoillani", hän sanoi kuin naisenalku, jolle vanhempien kehotukset ovat myrkkyä niin kauan kuin noudattaa niitä sanantarkasti.

Istuutuessaan rahille hän heilautti hiuksensa olan yli ja levitti sääriään. Lapsenomaisen siloisilla sormillaan hän tunnusteli rehevää rakasteluelintään ja juuri tuo kontrasti enkelimäisten käsien ja peikkomaisen alapään välillä villitsivät minua. Siskon jalkoväli oli tuolloin nähnyt seitsemäntoista kesää ja nyt kahdeksannentoista täyttyessä veti se eläimellisyydessään vertoja isänkin miehuudelle.

Äiti oli aina pitänyt häntä isän tyttönä. Kasvonpiirteet olivat heillä samat, luonne ja harrastukset niin ikään. Purjehtimista ja tennistä he harrastivat molemmat aktiivisesti, nyttemmin tietysti kukin omalla tahollaan, ja luonteeltaan he olivat vilkkaita ja iloisia. Nyt olin siskoni tummissa, rosoisissa häpyhuulissa ja hänen kiharaisessa häpykarvoituksessaan näkevinäni yhtäläisyyksiä isän tummien kivespussien ja apinamaisen vartalokarvoituksen välillä.

"Herätys, toope!" kuulin siskoni sanovan ja havahduin. "Eipäs keskitytä epäolennaisuuksiin."

Niillä sanoilla hän ryhtyi jokaista liikettään seikkaperäisesti selostaen ja perustellen asettamaan tamponia paikalleen, kunnes rosoisesta vaosta pisti ulos pelkkä valkoinen narunpätkä.

"Kätevää ja käytännöllistä", hän sanoi pyöritellen lantiotaan osoittaakseen, ettei vanutukkoa arjessa lainkaan tuntenut. Selostettuaan ja näytettyään, kuinka tamponi poistetaan oikeaoppisesti, hän pukeutui ja havahdutti minut jälleen huolettomalla naurahduksella. "Mitä sinä, hupsu, siinä vielä istuskelet?"

--------------

Sinä iltana päässäni risteili taukoamatta kiihkeitä ajatuksia isästä, siskosta ja aikuisuudesta. Ensimmäistä kertaa tunsin epätoivoisen polton ja paineen alavatsassani ja selittämättömän kaipuun täyttävän mieleni. Kiivaan hengitykseni visusti hiljentäen tunnustelin itseäni pyjaman alla vuoroin olemassaoloni ja eläväisyyteni riemastuttamana, vuoroin täyttymyksen saavuttamattomuuden lannistamana. Riemun kestäessä kuvittelin itseni sukupuolikypsäksi alastonmalliksi luokkamme piirustustunnille, lannistuksen ottaessa ylivallan kuvittelin itselleni siskon vartalon ja jatkoin haaveilua. Poseerasin eri asennoissa, opettajakin maalasi, jokaisessa tutkielmassa minulle piirrettiin naisen rinnat ja häpykarvat, niitä katsellessani vahvistui oma sukupuolikypsä identiteettini. Eniten rakastin seistä kuumeisesti aherteleviin ikätovereihini ja opettajaan selin, kumartua ja kuvitella päivettyneiden pakaroideni tumman, houkuttelevan välin ikuistuvan heidän eroottisissa piirustuksissaan.

Puolelta öin rohkaisin mieleni. Tartuin haparoiden yölamppuni virtanaruun ja vedin. Häikäisevä valo osui silmiini ja tuntui pelottavalla tavalla paljastavan tarkoitusperieni salamyhkäisyyden ja luvattomuuden. Sydäntäni jäyti enkä tohtinut liikahtaakaan. Sänkyni narina olisi voinut kuulua seinän läpi vanhempien makuuhuoneeseen. Mutta hitaasti ja mahdollisimman vähän ääniä aiheuttaen nousin silmieni totuttua sängystä ja tassuttelin vaivihkaa ovelle, eteiseen, rappuja alas ja edelleen siskoni huoneen ovelle. Avaimenreiästä loisti himmeä valo. Epäröin vielä hetken, mutta koputin lopulta kevyesti. Kuului hätääntyneitä liikkeitä, kopsahdus ja laatikon sulkeminen, kankaan kahinaa ja lattian hiljainen narina sekä siskoni ovelle tassuttavat askeleet. Ovenkahva painui hitaasti alas ja varautuneesti raotetusta ovesta pisti ulos siskoni punehtuneet kasvot. Varmistuttuaan olevani yksin hän tarttui käteeni ja veti minut sisään.

Suljettuani oven hiljaa hän seisoi minuun hetken selin ikään kuin miettien, mutta antoi sitten kylpytakkinsa pudota. Taas näin tuon päivettyneen takamuksen ja olin pakahtua riemusta. Siskoni kumartui, kuin ajatuksenlukija ikään, kirjoituspöytänsä ääreen ja nosti avaamastaan laatikosta jotakin muovista, joka alkoi surista. Taas kerran olin nähnyt tuon tumman peppuvaon ja rukoilin sisimmässäni, että hän vielä kerran kumartuisi, mutta sen sijaan hän kääntyi minuun kasvotusten, täysin häpeämättömästi ja estottomasti, kuin olisi hänen seksuaalisuutensa ja alastomuutensa ollut maailman luonnollisin ja hyväksyttävin asia. Kädessään hänellä oli massiivinen hieromasauva, jonka värisevää kärkeä hän tunnusteli pyörivin liikkein kielenkärjellään. Oivaltaessani, minkä huulien välissä sitä tavattiin pitää ja ajatellessani aluksi etovin tuntein, ettei hän ehkä ollut pessyt sitä välissä, uumoilin yhden aikuisten maailman lapselle käsittämättömistä saloista valjenneen minulle.

"Tähän", hän sanoi levittäessään kiimaeritteestä märkien karvojen peittämiä ulkoisia häpyhuulia ja paljastaen siten sisäisten häpyhuulten rosoiset poimut ja niiden yhtymäkohdassa olevan imeläntuoksuisen märän nupun, jota kovasti olisin halunnut hieman nuolaista tai ainakin tunnustella sormella, "ei työnnetä hygienisistä syistä pelkkiä vanutukkoja".

Niillä sanoilla hän työnsi kimalaisen tavoin surisevan vekottimen ahtaannäköiseen mutta ilmeisen elastiseen rakastelureikäänsä. Mielihyvän väreet ylsivät hänen vartalonsa jokaisen sopukkaan, kasvoille piirtyi sekä tuimia että autuaita ilmeitä, hampaat näkyivät sekä kovasti ponnistavassa irvistyksessä että onnellisessa hymyssä, lantio tuntui pyörivän ja liikkuvan hänen sitä itse tiedostamattaan ja kasvatti tempoaan sitä mukaa kuin hänen sisällään värisevän hierojan surina säätönappulaa kiertämällä kasvoi.

"Tämä", hän selitti henkeään haukkoen ja runsaasti erittyneestä rakastelunesteestä märkää hieromasauvaa nyökäten, "voisi olla rehtori, naapurin Jukka, isän työtuttava, äidin potilas tai aliupseerikoulua käyvä Petteri..." Voimakkaan mielihyvän loistaessa kirkkaista silmistä, jotka hän seuraavassa hetkessä ummisti pakonomaisesti kiinni, hän hytkyi ja kouristeli ja vetäisi kuvitellun miehen sisältään, ja vain vaivoin pidätellyn onnenhuudon aikana roiskui karvapehkosta valkoista eritettä, jota tuolloin varmuudella pidin hetki sitten ulos vedetystä sauvasta peräisin olevana liukuvoiteena.

-----------------------

Seuraavana päivänä siskoni nukkui aamiaisen yli. Aamuneljään asti jatkuneiden juhlien takia oli kertynyt univelkaa. Mielessäni poukkoili tuona aamuna ajatuksia siskoni yöllisistä seikkailuista, meluisan ravintolan vessassa ehkä vietetystä lemmenhetkestä, tanssilattian jommallakummalla korokkeella tapahtuneesta nakuilusta, lämpimällä rakasteluelimellä maksetusta taksikyydistä, ja pidin siskoani – ehkä täysin oikeutetusti – maailman onnekkaimpana ihmisenä. Ja kuten lapsuuden ja aikuisuuden häilyvässä välimaastossa elävän nuoren todellisuudessa sekoittuivat todellisuus ja haave myös ajatuksissa ja mietteissä, nuoren oman kahleettoman haaveilun ja kokemattomuuteen perustuvien mielikuvien ansiosta, joita aikuisiässä kaipaa varhaisnuoruudestaan ehkä eniten, erottamattomaksi, taivaalliseksi uduksi.