Kaikki paitsi purjehdus...

Tapahtuipa eräänä lapsuuden kesänäni: Isäni oli perinteensä mukaan lainannut veljensä purjevenettä ja lähdimme taas kerran kiertämään saaristomerta. Vene oli mielestäni valtava, kannella oli tilaa vaikka juosta, ja pilviin yltävä masto huojui tuulessa. Sisällä oli punapuinen salonki ja kolme hyttiä, kaksi perässä ja yksi iso keulassa. "Kaptenskajutan" luki keulahytin ovessa. Minä ja vuotta nuorempi siskoni kuuntelimme tylsistyneninä isämme jokavuotista lomanaloituspuhetta. "Ja jokainen muistaa pitää hauskaa, okei", hän lopetti. "Lopultakin", tuhahdin, mutta niin hiljaa että vain siskoni kuuli sen. Hän hymyili lyhyesti kadotessaan kajuuttansa oven taa.
Jo kuudetta kertaa astuin vasemman eli paapuurin puoleiseen kajuuttaani ja heitin reppuni sängylle. Siskoni nukkui kahden seinän ja parinkymmenen sentin levyisen säilytystilan erottamana vieressäni. Hän, kuten perheessäni kukaan muukaan, ei tiennyt tästä tilasta. Minä taas olin...