Isoveljeni Teemu

Kaikkein tärkein asia elämässäni on veljeni, Teemu. Teemu on minua viisi vuotta vanhempi ja olen aina ollut veljeni silmäterä, hänen oma pikkusiskonsa.

Murrosikä alkoi minulla varhain. Kun aloin tulla murrosikään, Teemu huomasi sen ensimmäisenä. Hän huomautti kerran saunareissullamme, että sinähän kasvat ihan silmissä. Vanhemmat kävivät aina kahdestaan saunomassa ja me lapset heidän jälkeensä. Teemu katseli aina kiinnostuneen näköisenä, kuinka rintani muuttuivat ja karvat kasvoivat alapäähäni. Aluksi minua vähän hävetti, kun hän tutki lähempää, mutta silloin hän aina muistutti, että kukas se sinua kylvetti, kun olit pienempi, ja kukas pesi sinut myös sieltä alhaalta. Teemu tietysti, eli olihan hän tosiaan nähnyt kaiken jo aiemminkin, eli oli aivan turha ujostella. Minusta siinä oli kuitenkin jotain kihelmöivää, kun Teemu oli kiinnostunut muuttumisestani, ja siksi minä aina odotinkin saunailtaa.

Toisinaan huomasin, kuinka veljeni pippeli sojotti hassusti. Kun sanoin siitä, veli vain sanoi, että sille kävi joskus niin kuumuuden takia ja ei siitä kannattaisi välittää. Erään kerran saunoessamme veljelleni tuli kauhea kiire alas lauteilta. Hän ei ehtinyt edes ulos saunasta, kun häneltä tuli pissaa. Veljeni oli sanonut, ettei ollut ehtinyt ajoissa vessaan, kun hätä oli yllättänyt hänet niin äkkiä. Aika pian tämän jälkeen sain alkaa saunoa yksin. Veli ei enää tykännyt saunasta tai halusi mennä sinne yksin.

En osaa sanoa, kauanko minulla meni ymmärtää, mitä saunassa oli oikeasti tapahtunut. Aloin ymmärtää pikkuhiljaa aina vähän enemmän. Mitä enemmän tajusin, sitä jännemmältä minusta tuntui. Kun oikein kovasti ajatteli, tuntui vatsassa kummalliselta mutta jännältä.

Olin aina tykännyt istua veljeni sylissä, ja istuin yhä edelleen. Suosikkiharrastuksemme oli television ja vuokraleffojen katselu. Vanhempamme olivat paljon poissa kotoa, joten televisiota tuli katsottua vähän liikaakin. Veli istui yleensä nojatuolissa ja minä hänen sylissään. Olin huomannut, että aina kun minä kiemurtelin hänen sylissään, hänen sydämensä hakkasi kovempaa ja hän itse alkoi vähän kiusaantuneena naureskella, että lopetas tuo ja keskity elokuvaan. Minusta tämä oli hauskaa peliä.

Toinen, mitä teimme lähes päivittäin, oli leikkipaini. Toisinaan sillä ratkaistiin asioita, kuten että kumpi saa päättää, mitä kanavaa katsotaan tai kumpi joutuu tiskaamaan. Teemu antoi minun voittaa aina välistä. Painiminen oli kivaa, mutta sitten se alkoi muuttua. Teemu laittoi minut makaamaan lattialle selälläni ja itse hän makasi kovana päälläni. En taaskaan aluksi ymmärtänyt, miksi veljeni oli punainen ja hengästynyt ja mikä kova hänellä oli taskussa. Teemu lopetti meidän painimisleikit ennen kuin ehdin tajuta, mistä oikeastaan oli kyse. Hänen mielestään olimme jo liian vanhoja sellaiseen leikkiin.

Eräänä lauantaina vanhemmat olivat lähdössä jonnekin juhliin, ja joitakin samoihin juhliin meneviä ihmisiä tuli meille kylään. Ennen lähtöään he istuivat iltaa meillä ja joivat viiniä. Olin utelias näkemään heidät ja jäin siksi norkoilemaan olohuoneen tietämille. Kuuntelin sivusta, mitä he puhuivat, ja järkytyin, kun eräs naisista sanoi, että hänellä ei ollut alushousuja jalassaan. Toisten epäuskon yllyttämänä hän äkkiä levitti jalkojaan, niin että kaikki pääsivät näkemään. Minusta siinä ei ollut mitään näkemistä, mutta miesväki näytti innostuvan ja yksi miehistä kehui, että tyttö oli parhaimmillaan ilman housuja. Siitä sain idean.

Odotin, kunnes olimme jääneet kahdestaan kotiin ja menin huoneeseeni vaihtamaan vaatteet. Laitoin teepaidan ja minihameen enkä muuta. Odotin, kunnes veljeni oli mennyt olohuoneeseen istumaan vakiopaikalleen. Hän oli lukemassa kirjaa. Lähestyin hitaasti ja tunsin jännää odotusta.

- Mikäs sulla nyt on, Teemu kysyi, laittoi kirjan syrjään ja hymyili.

En vastannut mitään, vaan kiipesin syliin istumaan naama hänen naamaansa kohti. Tuntui oudolta tuntea karkea farkkukangas paljasta ihoa vasten. Monesti istuin Teemun sylissä juuri tällä tavoin, kun hän luki kirjaa tai katsoi jotain, mikä ei minua kiinnostanut, mutta koskaan ennen en ollut tehnyt niin paljaalla pyllyllä. Tuntui jännältä istua sillä tapaa. Liikutin itseäni hieman ja tunnustelin, miltä se tuntui.

- Mulla ei ole pikkareita jalassa, sanoin ja katsoin tarkkaan Teemun reaktioita. Teemu näytti hetken hölmistyneeltä, kurkisti hameen alle ja nosti minut nopeasti pois sylistään lattialle seisomaan.

- Se ei ole kuule kovin viisasta. Tää ei voi olla kovin hygieenistä. Mulla on jalassa likaiset farkut. Sun on parasta mennä laittamaan alushousut jalkaan, kun ethän sinä pylly paljaanakaan voi täällä juoksennella. Hus hus, alas mennä jo!

Lähdin huoneeseeni ja menin sängylle miettimään äskeistä. Jalkovälissäni tuntui kutina. Työnsin käteni sinne ja puristin reidet tiukasti vastakkain. Liikutin kättäni edestakaisin ja mietin, miltä farkkukangas oli tuntunut. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun hieroin itseäni, mutta nyt minulla oli päässäni selkeä mielikuva, jota ajattelin samalla. Veljeni ilme ja farkun peittämä reisi. Olisin halunnut oikeastaan hieroa itseäni farkkukankaalla, mutta en viitsinyt ottaa lattialta farkkujani, kun ne olisivat saattaneet kastua.

Käännyin mahalleni ja painoin kädellä entistä kovempaa. Mukava lämpö levisi jalkojeni väliin ja siihen nukahdin.

Halusin olla ilman pikkareita vielä toisenkin kerran. En tiedä miksi, mutta kaiketikin halusin kiusata veljeäni ja nähdä lisää tämän reaktioita. Odotin lähes viikon, aina seuraavaan perjantaihin asti. Vanhemmat lähtivät viikonlopuksi jonkun mökille jättäen meidät kahdestaan kotiin. Teemu oli laittanut saunan päälle ja saunomisen jälkeen olimme tietysti pyjamat päällä. Minä laitoin tarkoituksella lyhyen paitulin päälle ja jätin alkkarit pois.

Löysin Teemun istumassa olohuoneen sohvalta videoita katsellen. Kapusin hänen syliinsä, niin kuin tavallisestikin, naama edellä. Nyt vain pidin huolen siitä, että paljas pyllyni kosketti pyjamanhousuja, eikä paitulini helma ollut siinä välissä. Reisi tuntui lämpimältä allani. Painoin pääni veljeäni vasten ja nautin sylin lämmöstä. En halunnut heti kertoa hänelle, että olin taas ilman pikkareita. Muistelin viime kertaa ja sitä, mitä olin tehnyt huoneessani sen jälkeen. Tunsin tuttua kihelmöintiä jalkojeni välissä, mutta tällä kertaa se tuntui voimakkaammin. Korjasin vähän asentoani ja liikutin itseäni. En ollut koskaan aiemmin tuntenut näin vahvoja tuntemuksia.

- Herranen aika, mitä sinä nyt! Älä vaan sano, että unohdit taas laittaa alushousut jalkaan, Teemu kysyi ja katsoi minua ensin silmiin ja sitten alas.

- No joo, ei ole likaiset housut tällä kertaa jalassa, vaan panin puhtaat saunan jälkeen. Joten on parasta, ettei sotketa näitä, Teemu naureskeli ja nosti minut pois sylistään viereensä sohvalle.

Seurasin, mitä Teemu teki. Hän katsoi tarkkaan pyjamaansa ja jotain märkää läikkää siinä. Hänellä oli kohouma housuissaan, mutta ei hän tainnut edes huomata sitä. Märkä läikkä oli siinä kohtaa, missä olin istunut, ja kauhistuin. Tajusin, että kaikki se märkä oli lähtöisin minusta, olinhan hieronut itseäni sängyssä pikkarit tai pyjaman housut jaloissa, ja ne olivat silloin kastuneet samalla lailla.

Teemu kosketti märkää läikkää varovaisesti etusormellaan ja olin aivan varma, että nyt hän suuttuisi sotkettuani hänen puhtaat housunsa. Se, että minä kastuin sieltä alhaalta, oli minun suuri salaisuuteni, enkä ollut aikonut paljastaa sitä edes veljelleni. Minua hävetti kovasti ja silmiä poltti, kun kyyneleet nousivat silmiin. Juuri silloin Teemu nosti katseensa minuun.

- Voi minun pikku kultaani, eihän tuo haittaa. Ei sen takia tarvitse itkeä.

Teemu nosti minut takaisin syliinsä. Jokin oli kuitenkin erilailla tällä kertaa. Yritin saada selvää, että mikä, mutta en keksinyt mitään syytä. Veli vain tuntui erilaiselta, kaikki epävarmuus oli poissa. Hän veti minut istumaan aivan eteen ja tunsin, kuinka hänen sydämensä hakkasi kovaa. Tunsin kädet paljailla pakaroillani. Teemu liikutti minua nostelemalla minua pakaroista. Se oli aivan pientä liikettä, mutta tuntui hämmentävältä. Teemun kohouma osui minua jalkoväliin ja välistä jopa tuntui, että miltei istuin sen päällä. Olin todella hämmentynyt, mutta samaan aikaan kuitenkin halusin jatkaa sitä. Tunne, mitä tunsin jalkojeni välissä, siellä alhaalla, oli tuttu, mutta paljon voimakkaampi kuin koskaan aiemmin.

Veljeni ote lipsui pakaroiltani vähän ja hänen sormensa lipesivät pakaroiden väliin. Minua hävetti pikkuisen tajutessani, että nyt veljeni tuntisi sormissaan, miten märkä minä olin, mutta ei se tuntunut häntä haittaavan. Sekään ei häntä näyttänyt inhottavan, että välillä hänen sormensa osuivat peppureikääni. Mutta joka tapauksessa ne lipsuvat sormet tuntuivat niin hyviltä, että yllätyin. Minusta tuntui niin hyvältä, että ihan huimasi. Alavatsa oli kuin jonkinlaisessa tulessa ja olisin halunnut pysäyttää ajan juuri siihen hetkeen. Ynähdin. Päässä pyöri.

Teemu oli vapissut koko ajan, mutta nyt hän vapisi enemmän ja vaikersi samalla jotain kulta pientä. Yhtäkkiä tunsin, kuinka veljeni pyjama oli altani ihan märkä! Säikähdin todella kovasti. Olinko minä pissannut alleni ja sotkenut veljeni ja tämän housut? Ei kai sentään? En halunnut kuitenkaan ajatella sitä sen pidemmälle, joten suljin mielestäni kaikki muut selitykset märkyydelle. Olin hämilläni, hyvin hämilläni. Tämä ei ehkä kuitenkaan ollut ollut tarkoitukseni. Olin vain halunnut kiusata vähän veljeäni.

Teemu oli myös hämillään. Hän katsoi minua ja yritti sanoa jotain. Mitään ääntä ei kuitenkaan tullut ulos. Hän vain tuijotti minua jotenkin säikähtäneen näköisenä. Pyjamassa oli valtava märkä läikkä. Teemu tuijotti läikkää ja sitten taas minua.

- Kuule, kuules kun... kun tota..., Teemu yritti.

Teemu näytti nololta, pyyhki kätensä kuivaan kohtaan pyjamaa ja silitti minua sitten päästä hyvin hellästi.

- Käypäs vessassa peppupesulla ja laita jotain housua jalkaan, Teemu kehotti, nosti minut lattialle seisomaan ja taputti pakaraani. - Tule sitten keittiöön, niin minä laitan meille jotain iltapalaa.

Tottelin veljeäni, ja kun tulin pestynä ja housut jalassa keittiöön, näin kuinka veljelläni oli uudet pyjamanhousut jalassa. Hän katsoi minua vähän nolona hymyillen ja pörrötti päätäni. Halusin tietää, oliko veli yhä edellään oma sama vanha veljeni, joten halasin häntä. Hän halasi minua pitkään takaisin, ja sitten lempeästi ohjasi minut istumaan pöydän ääreen. Olin iloinen, veli oli yhä edelleen oma itsensä -- en ollut onnistunut pilaamaan mitään väliltämme.