Pauli tuli koulusta kotiin aikaisemmin, mitä olin odottanut. Olin juuri sovittamassa uutta uimapukua peilaillen kriittisesti peppuani komeron ovessa olevasta kokovartalopeilistä, kun hän saapasteli sisään keskelle mitä tyylikkäintä pyllistystä.
"Onko jokin hukassa, systeri", hän irvaili.
Kun olin toipunut hänen yllättävästä tervehdyksestään, en missään nimessä halunnut jäädä sanattomaksi ja samassa sain idean.
"Noin isoa persettä ei kyllä luulis olevan vaikee löytää. Vai mitä?" Pauli jatkoi.
"Joo, mutta pienien aivojen etsiminen on aivan turhaa, koska mitä niillä tekee?"
Voi vittu! Hän aikoo häipyä. Täytyy olla hiukan kiltimpi.
"Ootas, mä itse asiassa mietin, että olisikohan sulla kykyä ja kypsyyttä yhteen juttuun?"
"Ai, miten niin?"
Unohdan aina, kuinka paljon hän vihaa muistutuksia, että olen häntä kolmetoista kuukautta vanhempi. Nöyryyttä peliin.
"Tää on vähän noloo. Mä...
Tarinan lukeminen vaatii kirjautumista sisään. Kirjaudu sisään tai luo
ilmainen käyttäjä
nyt!