Me molemmat opimme

Oli aivan tavallinen ilta, joka johti kovin tavattomaan tapaamisen.

Olin töissä, kuten aina, opiskelijana hanttihommassa – toisaalta työmiehenä, toisaalta juoksupoikana. Urani alkuvaiheissa jouduin tietysti ottamaan sen asenteen, että vielä en ollut valmis oikeaan vastuuseen ennen kuin olin oikeasti joutunut tekemään työtä sen eteen, ja välillä tuntui, ettei siihen vaadittukaan kuin kärsimättömyyden kanssa taistelua. Keitä kahvit, viimeistele Powerpoint-esityksiä, oikolue ja kuljeta ihmisiä paikasta toiseen. Pikkuhiljaa siihen elämään oppii, ja ymmärtää, että kaikella on tarkoituksensa. Niin kuin sen aivan normaalin työpäivän jälkeen rättiväsyneenä ymmärsin, tosin aivan toista kautta, toisen ihmisen kautta. Hän oli kuusitoistavuotias, ja meissä oli hyvin paljon yhteistä.

-----

"Etkö viitsisi nyt oikeasti hakea sitä tyttöä sieltä kotiinsa? Ei se nyt voi olla niin rasittavaa, kuin miltä saat sen kuulostamaan."

Keskustelu isän kanssa oli hyvin jankkaava ja täynnä ärsyyntyneitä äänensävyjä. Olin tehnyt koko viikon töitä, yrittänyt päästä yli edellisen viikonlopun pettymyksistä ottamalla mielessäni seuraavan täysin vapaaksi – ei tarvetta lähteä ryyppäämään, ei paineita mistään. Viikko sitten minut oli nolattu julkisesti, kun tyttöystäväni oli dumpannut minut täydessä baarissa kunnon kohtauksen jälkeen. Mukava tyttö, joten vasta muutaman viikon tapailun jälkeen en todellakaan ollut osannut arvata moista. Sen takia olin päättänyt jo etukäteen, etten näkisi koko viikonloppuna ketään tai mitään – varsinkaan naisia. Ja sitten isä pyysi minua hakemaan 16-vuotiasta siskopuoltani jostain huitsinnevadasta kotiin kotibileistä? Ironia oli käsinkoskeltavissa.

"Kunhan vaan hakisit ne. Maija juuri soitti ja sanoi, että juhlat menivät juuri liian rajuiksi, ja että olisi kiva, jos hän voisi päästä kotiin jo nyt. Kukaan ei ole siellä kuulemma enää ajokunnossa, ja sinä nyt vaan olet ainoa, kelle kehtaan soittaa tähän aikaan."

En voinut sietää pikkusiskoani. Jotenkin olin 22 vuotta täyttäneenä opiskelijana viimein ylittänyt sen pisteen, etten pitänyt hänen ikäisiään oikein minään. Ennen katselin ehkä leikkimielisesti hänen ystäviään ja haaveilin kännisistä sekoiluista, joita itseltäni jäi väliin tuohon aikaan, mutta nyt en vaan päässyt yli kaikesta, mitä teini-ikään liittyi – teennäisyys, humalanhakuisuus, poikien perässä juokseminen ja jäätävän mekkalan pitäminen, nuo jutut vaan lähinnä olivat surkuhupaisia nykyään, eivät edes hauskoja.

Mutta ehkä paskalla tuulella oleminen tekisi minusta tarpeeksi ilkeän, ajattelin, että voisin nauttia kierolla tavalla niiden kakaroiden perään katsomisesta, vittuillen toki. Ja suostuin, pitäen vastahakoisuuden roolista kiinni loppuun asti. Isä saisi korvata tämän minulle.

"Kunhan vaan eivät laita minua ajeluttamaan koko vitun kööriä ympäri kaupunkia! Sä jäät mulle velkaa! Ens kerralla suunnittele työmatkasi paremmin ja ole kotona, kun likkasi sua kaipaa..."

-----

Ulkona oli huurteinen pakkasilma, kun astelin autolle ja istuuduin kylmälle penkille. Laitoin istuinlämmityksen päälle, Grooven soimaan, painoin kaasua ja annoin palaa. Kätevintä vielä aikuisenakin kotikaupungissa asuvana oli se, että perheen auto oli edelleen käytössä – joskus ihan omiinkin käyttötapoihin eikä ärsyttäviin kuskinkeikkoihin. Juhlat olivat kaukana kaupungin itälaidalla, toisella puolella kotia, joten sinänsä ymmärsin kyllä, miksi Maija halusi kyydin kotiin sieltä. Mutta huh, olisi oikeasti ajatellut asiaa etukäteen.

Matkan päässä odotti jonkun raukkaperheen hylynhallussa oleva omakotitalo keskellä peltoa. Pihaan osuessaan auton valokeilat toivat esiin pari hoippuvaa lippatukkaa ja yltiöpäissään kikattavan tytön, jonka minihameen alta löysi varmasti aika helposti katseltavaa, vaikkei olisi osanutkaan vielä iän puolesta sitä etsiä. Pysähdyin terassin eteen, jossa jäisillä mattojentamppaustelineellä roikkui lisää teinejä kaljat käsissä. Talon ikkunoissa kajasti valot ja pauhasi E-Type tai joku vastaava, ja ikkunan ääreltä löysin katseellani myös Maijan kasvot. Tööttäsin pari kertaa ja sain osakseni lähinnä vain vittuiluja ympäri pihaa. En edes jaksanut alkaa laskea syyllisten määrää, saati heidän naamafinnejään. Nyt pois vaan täältä ja pian.

Maija hoiperteli ovesta ulos kiusallisen pitkän odottelun jälkeen. Radiossa soi nyt Pointer Sistersin I'm So Excited, ja biisiä ei olisi voinut huonommin valita. Maijan päällä oli “tyylikkään” kulunut hame ja legginsit, joiden väriä ei löytäisi tämän aikaulottuvuuden värikartoilta, sekä aivan järkyttävän kireä toppi, joka toi tytön pienet mutta ylpeästi kantamat tissit esiin kuin häiritsevät maamerkit. Todella tyylikästä. Jostain syystä mukaan oli tarttunut myös kaksi muuta samannäköistä tyttöä, ja yhtäkkiä kaakattava lauma olikin putkahtanut takapenkilleni.

"Hei siis oikeesti... kiitti, Samu! Viitsisiks heittää kans Katrin ja Saaran himaan, ku niilläkään ei oo omaa kyytiä?"

"Joo, totta kai... Meikä elää sitä varten", vastasin juuri sellaisella innolla, jota ironisesti halusin korostaa, ja sain humalaiselta siskolta lähinnä silmien pyörittelyä vastauksesi. Teini tajunnut edes vittuilua siinä kännissä, saati ilkkua takaisin, harmittelin. Vaan seuraava vaihe oli siis heittää lauma koteihinsa – ja siihen hommaan kuului onneksi poistuminen kotibilehelvetistä. Joten painoin käsijarruin pois päältä ja niin juhlava saattue jatkoi matkaansa.

Groovella ei radiossa ollut mitään mahdollisuuksia taistella paluumatkan aikana kuuluvuudesta. Kolme teiniä kalkatti kuin viimeistä päivää pojista, humalatilastaan ja seksistä. Rasittavaa soopaa, jolta halusin sulkea korvani, koska en vain ollut valmis kuulemaan sitä tämän kaiken päälle, että siskoni oli pannut jotain sählyjoukkueen Jarkkoa viikko takaperin, oli hän sitten ollut kuinka ihastunut tai ei. Keskustelun kulku eteni lopulta vain ja ainoastaan seksiin, ja yhtäkkiä ymmärsin, mikä oli sen pääteema – Maija ja kaverinsa Saara kiusasivat selkeästi kolmatta, hiukan kiusaantuneempaa Katria jostain, mitä juhlissa oli tapahtunut.

"Sä niin otit siltä amikselta suihin, mä niin näin sen!" Maijan sanat särähtelivät korviini. En todellakaan halunnut yhdistää minun tai kenenkään kalun imemistä näihin tyttöihin.

"Sä vaan vittu näit, kun se koitti sitä ja sit jälkeenpäin kai hehkutti tai muuta paskaa! Mut emmä sellaselta hei ota. Mä säästän itteeni johonkin parempaan kuin johonkin valehtelevaan Joonaan. Pliiis."

Katri oli yhtäkkiä sanailun uhrina, kun kaksi tyttöä alkoivat syyttää tätä ties mistä riettauksista ja Katri kiihtyi jokaisen torjunnan jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Ja lopulta siinä huutomyrskyssä ei meinannut pysyä auto tiellä... Teki mieli oikaista hautaan sillalta alas.

"Olkaa hei vittu hiljaa ja älkää riidelkö! Se on nyt ihan sama, mitä siellä juhlissa tapahtui... Kunhan heität himaan ja saatte sitten huomenna kärsiä krapulastanne."

Maija imitoi ääntäni päälle tuttuun ärsyttävään tapaansa ja mekkala jatkui, kunnes punapäisen ja hiukan Peppi Pitkätossun näköinen kaverinsa Saara korotti äänensä selvästi yli muiden.

"No hei, eihän auton miehiäkään vittu kiinnosta, mitä sä siellä oikeesti teit. Oot kummiskin sentään joku vitun neitsyt."

Ja Katri helahti punaiseksi kuin tomaatti. Ja minäkin nielaisin siinä samalla palan kurkusta odottaen jonkin sortin raivonkohtausta hyökkäyksen kohteena olleelta tytöltä. Mutta hän pysyi hiljaa. Ja yhtäkkiä koko autoon tuli hyvin hiljaista. Saara ja Maija tyytyivät lopulta supisemaan jotain omiaan, ja sivusilmällä vilkaisin taustapeiliini, ja näin, kuinka Katri vain katseli ikkunasta talvisille kaduille ja valutti kyyneliään poskilleen. Todella sääli nähdä sellaista, sillä olihan hän lopulta ihan söpö tyttö ja varmasti ihan harmitonkin. Tytöt saattoivat joskus olla niin ilkeitä. Mutta minkäs sille teet, valitti soul-laulajakin samaan tapaan elämän turhuutta taas vaihteeksi radiossa.

Olimme saapuneet isäni pihalle, jonne Maija minut ensin pyysi ajamaan.

"Jos mä ja Saara jäädään täs, se jää mun tyköön yötä. Sä voit heittää ton Katrin." Ja ovi lävähti aika nopeasti kiinni tyttöjen perässä. Ei mitään kiitosta, ei mitään sen enempää. Ja mietin, että kuinka jurrissa tytöt oikeasti olivat olleet, ja kuinka hyväksikäytetty olin itsekin siinä tunteettomien pikkumaisten tyttöjen juoppokuskina. Ja vielä piti heittää Katri kotiin. Mutta sitten pääsisin rauhassa kotiin.

Mutta kun olin laittaa käsijarrun taas vapaalle, Katri ei reagoinut mitenkään. Ei sanonut, missä hänen päätepysäkkinsä olisi, katsoi vain ulos ikkunasta, enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Auto seisoi kerrostalon pihalla, ja koitin keksiä jotain sanottavaa.

"Tuota... Oletko sä, hei, ookoo? Ihmiset ei vaan koskaan ajattele, mitä ne sanoo kännissä, varsinkaan sun ikäiset", koitin ottaa isoveljen äänensävyn ääneeni, hetkeksi sulkea Katrin pois ilkeistä muista tytöistä minun lähelleni. Ne ovat ilkeitä, ne kyllä oppivat vielä joskus, ja niin edelleen. En tuntenut tyttöä lainkaan – ehkä hänkin oli samanlainen muina iltoina ja koulupäivinä, tai vielä pahempi, mutta minulla ei ollut muutakaan. Niin minä olin ajatellut itse sen ikäisenä.

"Eiku ne oli ihan oikeessa... Mä olen vaan ihan surkea. Miksi kukaan haluaisi kuunnella mua, kun mä vaan en haluu antaa kellekkään." Ja tyttö oli niin avoin kuin vain tuon ikäinen saattoi olla. Hämmästyin moista rohkeutta puhua ja mietin, mitä ihmettä siitä ajatella. Tässä minun autoni takapenkillä istui niin sanottu teinihoro – tai ainakin teinihoroksi luulemani tyttö, joka ehkä sittenkin oli vain vielä lapsi, joka liikkui suosittujen piirien bileissä, ja silti oli vielä onnistunut pitämään neitsyytensä. Mitä sellaiseen voi sanoa, muuta kuin kunnioittavia sanoja? Harmi vaan, etteivät välttämättä kuusitoistavuotiaan korvat kestäneet aikuisen totuutta – eivät ainakaan siinä mielentilassa.

"Eh... Tuota... Kyllä sä pärjäät. Haluatko, että vien sut nyt kotiin? Katri?"

Ja tyttö alkoi itkuisella äänellään sopertaa edelleen lisää ikäviä yksityiskohtia. Alun perin hän oli luvannut vanhemmilleen, että oli mennyt vain tyttökaveriensa tykö katsomaan elokuvia ja että olisi siellä heidän tykönään yötä, vaan totuus olikin kaikkea muuta kuin tuo ruusuinen K12-versio. Tyttö kuulemma haisi tupakalta ja vanhemmat huomaisivat heti. Eikä alkoholikaan noin vain kokonaan lähtisi hänen sanoistaan, pakko myöntää, vaikka tyttö olikin nyt yksin puhuessaan paljon selvemmän oloinen kuin muiden tyttöjen painostavassa seurassa. Eli hän oli täysin pulassa. Mitä tehdä?

"En mä voi mennä kotiin, mun vanhemmat tappaa mut oikeesti. Emmä haluis niille valehdella, mut kun emmä enää keksi mitään muita keinoja..."

Itku oli tulla taas, ja koitin vääjämättä keksiä jotain ihmeellistä pakokeinoa pois tästä pulmasta, sekä hänen että minun kannaltani. Mitään hotelleja en siihen hätään kotikaupungistani keksinyt, enkä edes uskonut, että lähellä olisi mitään rauhallista snägäriäkään ollut auki, jossa olisi voinut istua rauhassa rauhoittumaan ja pohtimaan b-suunnitelmaa. Ainoastaan läheinen ABC kai ylipäätään laski ihmisiä sisään – ja siellä minut tunnettiin, joten se ei ollut hyvä ratkaisu sekään. Katri oli kuitenkin 16-vuotias, tiukkoihin glitter-farkkuihin pukeutunut tyttö, jonka biletopit varmasti tursusivat ihan yhtä pahasti yli kuin siskollanikin. Se ei näyttäisi hyvältä. Isänkään tykö tyttöä ei voinut heittää, ne haahkat olivat siellä. Ja perheen ainoalla lapsella kuulemma ei ollut yhtään niin kätevää isoveljeä tai -siskoa kuin minä, joka pitäisi salaisuuden tai päästäisi yöksi nukkumaan.

Joten muuta ratkaisua ei tullut mieleeni.

"Mulla ei ole tule mitään muuta ratkaisua mieleen kuin se, että jos sä haluat, sä pääset nukkumaan yöksi mun sohvalle. Sitten aamulla menet kotiisi."

Katrin silmät suurenivat hämmästyksestä. Ja ehkä vähän minunkin, koska kyllähän se vain oli ihan helvetin absurdia, että minä tuntemattoman tyttörukan ottaisin poikamieskämppääni siipieni alle. Vaan mitä sitä muutakaan voi mies tehdä väärässä paikassa väärään aikaan kuin olla se pelastaja, jota ei muualta löytänyt siihen hätään.

"Mitä? Ootko sä tosissas?"

"Luuletko, että mä heittäisin tämmöstä läpällä? Emmä voi sua tänne kylmäänkään jättää yksin, eli jos et halua tai voi mennä kotiisi, niin mulla ei ainakaan tule mitään muuta mieleen. Jos se on sulle OK."

Tyttö katsoi minua hyvin eksyneellä katseella taustapeilistä. Musta meikki oli valunut pitkin poskia, joissa oli ehdottomasti jonkin sortin ulkomaista sävyä. Japania? Oikea kaukoidän kummilapsi tämäkin, vaikkakin tarkemmin katsottuna ihan söpökin. Varsinkin kun kasvoille valui pikkuhiljaa murtunut hymy. "Joo... On se." Enkä jäänyt odottamaan kiitosta, vaan suuntasin kohti kotia. Radio ei enää soinut.

-----

Asuin pienessä kerrostalokaksiossa, jonka olin sisustanut oikeaksi kodiksi, en miksikään poikamiehen piilopaikaksi. Tietyllä tavalla ei tuntunut enää ollenkaan väärältä kutsua huonossa paikassa ollut tyttö turvaan yöksi, koska olohuoneen sohvaa ei oltu koskaan käytetty yövierailla. Saipahan sillekin joskus kunnon käyttöä. Sitä paitsi tähän asti kaikki yövieraat olivat poikkenneet ihan sängyn kautta, joten ehkä tämä olikin jonkin sortin moraalinen puhdistusriitti parin paskan naissuhteen päälle. Tee jalo teko, tarjoa nuorelle tytölle apua, niin karman lait ehkä palkitsevat vielä tuonnempana paremmalla onnella töissä, naisten suhteen, ja kaikessa.

Katri arvioi kämppääni sisään astuttuaan jopa hiukan uteliaana ja päästi ilokseni sellaisen tinkimättömän vau-äännähdyksen, josta nautin valtavasti aina, kun joku yllättyi poikamiesboksini siisteydestä jo eteisessä asti. Katri ei kuitenkaan sanonut mitään sen perään, vaan tyytyi riisumaan talvitakkiaan varovasti paljastaen ounasteluni oikeiksi – tiukka musta, muotoja korostava biletoppi, josta pilkisti jopa pientä napaa poikien iloksi – hyvin ysäriä. Viattoman viettelevää, uppoaisi varmasti minuunkin siinä iässä. Tyttö oli hyvin hiljaa, suorastaan vetäytynyt.

Tietenkään tilanne ei ollut kauhean luonnollinen, ja hän arkaili kovin niukkaa vaatetustaan minun kodissani, joten koin tärkeäksi saada hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. Kävelin olohuoneeseen ja painoin vielä kattolampunkin valokatkaisinta paljastaen tyylikkään olohuoneeni kera laajakuvatelevision, sohvan, huonekasvin ja pursuavan kirjahyllyn – kuin Ikean katalogin ja intellektuellin unelmakodin kombo. Koitin vain keskittyä nyt rutiiniin, ja mukaviin asioihin, pikkujuttuihin. Ehkä hyvä oloni tarttuisi toiseenkin läsnäolijaan.

"Ole vain oikeasti rauhassa täällä. Sä saat nukkua tuossa sohvalla, sitten kun mä olen tuolla makuuhuoneessani kuorsaamassa. Ei tartte pelätä mitään. Toivottavasti on tarpeeksi kotoisaa", koitin kuin lohkaista hiukan huumoria tilanteesta. Aikuisen kuivaa huumoria, ihan vain että tyttö tajuaisi olevansa hyvässä paikassa.

"Emmä sitä siis... Emmä pelkää sua. Mä vaan mietin, miltä mä näytän. Emmä oikeasti pukeudu näin. Emmä haluais näyttää tämmöseltä kuin nyt." Katri peitteli rintojaan kuin niiden päällä ei olisi toppia lainkaan, niin alastomalta hänestä kai oikeasti tuntui nyt, kun olin tehnyt varmasti hänen mielessäänkin johtopäätöksen, ettei ulkokuori ehkä kertonut tytöstä koko totuutta.

"No jos niin sanot, niin mä uskon sua, eikä sillä oikeasti tässä nyt ole mitään väliä. Olet silti ikäiseksesi ihan söpö, eikä siis... Ei sun tartte murehtia mun seurassa tollasista." Ja tiesin heti, että ehkä valitsin sanani vähän väärin, koska Katri muuttui oitis aika punaiseksi. Meinasin korjata sanojani, mutta... eihän sitä oikein voinut "korjata", että Katri oli kuitenkin ihan viehättävä tyttö. Vaikka olikin tyttö. Ikäisekseen pitkä, ihan kivat pikkutissit ja kauniit kasvot, vaikkakin valuneissa meikeissä ehkä hiukan liian melankoliset, ja vielä vähän eksoottisempi muutenkin aasialaisine piirteineen ja yönmustine hiuksineen. Vaikka piti tätä itselleen muistuttaa, että hän oli todellakin vasta tyttö, ja varmasti hyvin sekaisin jo tätä ennenkin. Ehkä olisi vain parempi, että olen hiljaa, päättelin lopulta.

"Kiitos..." vastasi Katri kuitenkin lopulta aika kimakasti perään nopeasti, eikä hymyillyt oikein kunnolla. "Vaikka kyllä mä tuota kuulen aina, mut emmä niin aikuisilta kuin sinä. Ja tiedät viel, et oon neitsyt ja kaikkee..." Puhe sopertui pikkuhiljaa hiljaiseksi muminaksi, ja minun teki potkaista itseäni perseelle. Hyvä veto, koitetaan pitää se kieli kurissa ensi kerralla, ettei tytön pää sekoitu.

"No niin tuota... Eihän sillä ole sen kanssa mitään tekemistä, että olet neitsyt, älä sellaisia kuvittele. Tuota, haluatko jotain juotavaa ennen kuin haen sulle vuodevaatteita?" Vuorostaan minä olin hiukan punainen, ja jouduin nojaamaan hiukan ruokapöytääni keskellä lattiaa, että vaikuttaisin rennommalta, kuin millaiseksi keskustelu oikeasti sai oloni oikeasti muuttumaan.

"No totta kai se merkkaa, et mä oon ja sä tiiät. Sähän tiiät, että mä pihtaan sitten, sitä se tarkottaa. Tosi kivaa, et sä et välitä sellaisista." Ja yhtäkkiä olimme samalla tasolla, tai minä olin taas 16-vuotias ajatuksissani. Koska tyttö kuulosti aivan minulta, jotenkin se varmuus sanoissa, joka tytöllä oli myöntäessään asian itselleen. Minä olin myöntänyt pitkään asian aina välillä naisille nuorempana – etsin netistä tylsyyttäni juttuseuraa, kun en halunnut lähteä kotibileisiin panemaan ketään kännissä – eikä kukaan koskaan uskonut sanojani, koska samalla kun pikkuhiljaa hivuttauduin naisten ihon alle, opin tuntemaan heidät, ja sain heidät uskomaan, että tiesin, mitä halusin – koska tiesin. Huomiota. Mutta en menettää kännissä neitsyyttäni.

"Kyllä mä tiedän, että mä voisin panna kaikkia niitä tyyppejä, joita siellä bileissä aina pyörii, mut emmä halua."

Ja tämä tyttö oli aivan yhtä itsevarma kuin minä silloin, tai ainakin oli ulkoapäin. Enkä minä enää yhtäkkiä enää osannut ajatella häntä viattomana pikkutyttönä, vain älykkäänä sellaisena, jolla vain sattui olemaan nuoren naisen vartalo.

"No siis... Mäkin olin sun ikäisenä sellainen, etten välittänyt tuon asian suhteen, mitä muut ajattelivat, ja vielä olin siis neitsyt. Että ei se mitään merkkaa. Kyllä sille seksille löytyy sitten ihan itsestään aikansa ja paikkansa." Etsin Jaffa-pulloani keittiönkaapeista ilman pyytämistä, kaipasin nyt käsilleni jotain tekemistä. Keskustelu oli harhautunut aika oudoille raiteille.

"Joo, mä tiiän... Ja kyl mäkin tiiän, et sit kun mä haluan, niin sit on hyvä, ja siihen asti kukaan ei koske, ei ennen kuin mä sanon. Jollekin kivalle sitten vasta, jollekin sun kaltaiselle sit joskus." Katri nojasi oveen, joka johti makuuhuoneeseeni. Taisin sanojen rytäkässä vahingossa lyödä sormenikin johonkin kaapin oveen ja purin huultani. Tämä tyttö oli nyt hyvin vaarallisilla jäljillä, koska minä rakastin flirttiä. Ja Katri muuttui viehättävämmäksi sekunti sekunnilta.

Enkä tiennyt mitä tehdä. Farkkuni olivat tiukat, ja aloin pikkuhiljaa tuntea naisen – tai siis tytön – sanoissa sellaista uteliaisuutta, että alakerrassa kalunikin alkoi virota mahdolliseen haasteeseen vastatakseen. Mutta tyttö oli kuusitoista, ja kaikki oli niin väärin, että asiaa oli vastustettava. Tai siis mitään asioitahan ei tietenkään tapahtuisi. Mutta mitä sanoa tuolle enää tässä vaiheessa takaisin? No totuus, tietenkin. Aikuisen totuus pelottaisi tytön takaisin epävarmuuden tielle ja se jättäisi sanailun siihen.

Nostin Jaffa-pullon pöydälle ja katsoin Katrin vihreisiin silmiin, kun sanoin, mitä halusinkin sanoa. "No se on hyvä, mutta kunhan muistat, että kuusitoistavuotiaskin on monen mielestä jo valmis siihen – ja siksi ois hyvä, ettet ees leikillä heittäis tommosta flirttiä mulle, kun oikeasti tunnut arvostavan sitä, että oot kuka olet. Et ees tunne mua... Mitä jos mä olisinkin joku, joka luulisi nyt, että sä olisit flirtin takia vapaata riistaa?"

"No ei mulla oo poikaystävää, eli sä saat olla ihan mitä tahansa mieltä, mitä sä haluut. Ei mua haittaa..." Katri lähestyi kevein askelin. Hetken olin haavoittuvainen, vaikka hän oli minua vain rintakehään asti pitkä tyttö ja itse olin yli 190-senttinen aikuinen mies. Hän näytti mustassa topissaan hyvältä, hänen rintansa korostuivat mukavasti sen alla silmieni eteen, ja matalalanteiset farkut korostivat littanaa vatsaa. Minulla alkoi seisoa, ja oli aika vaan työntää Jaffa-pullo kädessä hänen eteensä.

"No jos silti nyt vaan ottaisit tosta Jaffaa, jos sua janottaa, ja mä haen sulle tuohon sohvalle nyt peiton ja tyynyn. Odota tässä." Astuin Katrin ohi tämän kiertäen ja pujahdin pimeään makuuhuoneeseeni etsimään vuodevaatteista jotain sopivaa peitettä ennen kuin tyttö tekisi tai sanoisi jotain, jota ei haluaisi.

Löysin sopivat tyynyt ja peitot ja palasin olohuoneeseen. Katri oli laittanut kätensä ristiin ja nojasi nyt ikkunaseinään, hiukan poissaolevana, todennäköisesti hiukan peruen mielessään sanojaan, ja hyvä niin. Petasin tytölle sohvani sängyksi ja laitoin viereiselle sohvapöydälle vielä lasin vettä, jos vaikka tätä janottaisi – hana kyllä oli siinä ihan vieressä, että ei sen puoleen mikään järjellinen teko. Mutta ihan sama, nyt alkoi itselläkin jo heittää niin päässä, että oli parasta vain mennä nukkumaan.

"Jos sulle tulee jotain, niin voit tulla herättämään, jos tuntuu siltä. Mä jätän ton oven vähän raolleen, mut saat olla täällä ihan omassa rauhassa. Vessa onkin tuossa toi ovi, joka on auki. Käytä rauhassa ja niin poispäin. Onko kaikki kunnossa?"

Tyttö nyökkäsi, ja minä toivotin hyvät yöt. Sain hiljaisen vastauksen, en katsetta. Tunsin oloni taas kuin isoveljeksi, tosin sellaiseksi, jolla oli aivan liian kuuma ja arvelluttavia puhuva sisko. Ei ollut hyvä tilanne, mutta oli se parempi kuin itkevä tyttö auton takapenkillä. Kunhan vaan pääsisi tästä yöstä yli. Heittäydyin sänkyyni samoissa vaatteissa, mitä päälläni oli. Olin siinä vaan ja koitin saada nukuttua. Mutta en oikein osannut olla. Ja kuulin hiljaisia ääniä olohuoneesta, jotka varmaan olivat vaatteista riisumista. Olin varmasti jännittyneempi kuin yövieraani.

-----

Kellon viisarit löivät armottoman hitaasti aikaa, ja tuijotin vain välillä kattoon, välillä ikkunasta ulos lumisateeseen. Olin riisunut lopulta itseni kalsareilleni, ja valutin vain käsiäni päämäärättömästi kehollani. Oloni oli juuri sellainen kuin se oli ollut muutama vuosi sitten, vielä silloin kun olin ollut neitsyt. Jostain syystä nyt kaikki entiset muistikuvat tukalista tilanteista, joita minulla – nykyään hyvin naisten kanssa pärjäävällä, jopa pelurilla – oli ollut vielä 18-vuotissynttärienkin jälkeen. Eräs tuttavani oli tullut kaukaa toiselta puolelta Suomea minua katsomaankin, mutta lopulta olin tiennyt, että hän oli oikeasti nähnyt sen vaivan vain, koska oli ihastunut minuun ja halusi minua kovasti. Olin kehittänyt itselleni töissä ylityökierteen ja olinkin kovin kiireinen, enkä tavannutkaan tyttöä, enkä sen koommin koskaan muutenkaan.

Toisen kerran hyvä ystäväni, johon olin ollut ihastunut, oli tullut ryyppäämään ennen ulkomaanmatkaansa seuraani ja päätynyt nukkumaan viereeni kännissä kotiin, jossa ei ollut ollut vierassänkyä, ja olin päätynyt aamuyöstä nukkumaan lattialle, koska en ollut saanut peiteltyä seisokkiani enkä toisaalta ollut uskaltanut tehdäkään mitään.

Nämä tarinat saivat nyt veren seisahtumaan suonissani ja iloitsemaan siitä, että olin jo nykyään päässyt yli lapsuuden ja kasvamisen vaikeuksista. Olin hyvä sängyssä, sain seksiä, jos halusin, itsetuntoni ei ollut siitä kiinni, vaikkei se koskaan pahin ongelma yksinäisissä illoissa ollutkaan... mutta silti vain. Tiesin kyllä, mitä päässäni tarkoitin.

Pää tyhjänä hoipertelin kohti wc:tä, aivan kuin unohtaen koko tilanteen... ja pelästyin! Katri makasi sängyssä peitto vain puoliksi päällään, paljastaen hänen alastomat, kauniit rintansa ikkunanvalossa. Hänen hiuksensa olivat vapaina ja näyttivät pidemmiltä kuin silloin, kun ne vielä olivat kiinni ponnarilla takana. Hän oli siinä valaistuksessa hyvin mystisen kaunis, mutta nyt hän kuitenkin oli aivan yhtä pelästynyt kuin minäkin, peitti nopeasti rintansa kämmeniinsä, ja hänen poskillaan oli taas ikävät vanat kyyneliä. Hän oli ehtinyt pestä meikkinsä pois, ja hän oli niin alastoman ja hauraan näköinen.

"Hei, sori... Tuota, mikä sulla on hätänä? Miksi sä itket?" kysyin hiukan tokkuraisena, ja olin lauseen lopulta kuitenkin täysin valppaana. Minulla oli alaston itkevä tyttö olohuoneessani. Lähestyin häntä varovasti sohvan jalkopäähän kysyvä ilme katsoillani, kunnes hän lopulta sai sanoja suustaan, takellellen.

"Miksi sä et flirtannut enää mulle takasin, kun mä yritin ensin sulle? Oliks mä jotenkin liian tyrkky tai jotain... Emmä halunnut olla.."

Hän siis oikeasti olisi halunnut, että olisin ollut jotain muuta kuin koitin olla. Oliko se loukannut häntä pahasti? Nyt tuntui siltä, että piti olla valmis sanomaan sanansa tarkkaan, koska toista tilaisuutta ei varmasti tulisi. Jos tämä pikkuparka oli kaiken hyvän lisäksi vähänkään ihastunut minuun, piti varoa, etten vahingoittanut tytön ajatuksia ja päätä liikaa. Ei liikaa torjuntaa, ei liikaa imartelua. Tasapainottelu vaikutti todella vaikealta...

"Ei ollut siitä kyse, että sä olisit tehnyt mitään väärin. Mä kuitenkin vaan otin sut suojiini tänne yöksi, koska halusin auttaa, en siksi että olisin halunnut sulta jotain muuta. Koitin olla ystävällinen, en liero, sellainen jonka loukkuihin sun kaltaisia hyviä tyttöjä joskus menee."

Katri katsoi minua syvälle silmiin ja hänen hengityksensä ikään kuin haki hiljaa uudelleen rytmiään. En tainnut olla ainoa, jolla oli vaikeaa valita sanansa.

"Mut kun et sä oo liero. Mä tiedän kyllä lierot. Ne kaikki tyypit, jotka on yrittänyt mua, on ollu sellaisia, enkä mä halua sellaisia."

"Ja siksi sä oletkin viisas tyttö, just siksi. Ja se on tosi hyvä, koska sä löydät vielä joskus jonkun sopivan sulle, et mitään lieroja."

"Mut emmä halua olla tyttö enää. Mä haluan olla nainen. Ja kyl sä tiiät, mitä se tarkottaa. Musta tulee sellainen vain jos..."

"Ei se mene niin. Sä olet nainen jo nyt, koska osaat tehdä tollasia päätöksiä. Ne on naisen päätöksiä. Älä usko muiden sanomisia."

Ja olimme syvissä vesissä. Katri peitteli vielä rintojaan, mutta ei näyttänyt enää yhtään pelokkaalta eikä ainakaan näyttänyt enää itkevän. Se oli hyvä. Ei hänen moisen takia kannattanut itkeä.

"Emmä uskokkaa... mut... mä niin haluaisin. Mä haluaisin tietää, millaista se on. Millaista se oli sulla?"

Jotenkin en keksinyt enää muutakaan kuin siirtyä sohvan päädyltä Katrin vierelle istumaan lattialle ja miettimään asiaa. Oma eka kertani, millainen se sitten oli ollut...

"Se oli aika järki päätös. Mä olin silloin just täyttänyt 21 vuotta, ja yhtäkkiä vaan päätin, etten halunnut enää olla neitsyt, mutta mä en löytänyt siihen hätään ketään sopivaa. Kunnes lopulta baarissa vain tuli vastaan vanha tuttu, jonka tiesin olleen joskus ihastunut muhun, ja vaikka mä en ollut itse sitä häneen, en silloin enkä muutenkaan koskaan... mä iskin sen silti. Kerroin tietäväni, että hän oli aikoinaan ihastunut minuun ja hän myönsi, mutta sanoi sen olevan mennyttä. Mutta silti ilta vain johti siihen. Minun osaltani ei ollut paljoakaan tunteita mukana. Oikeastaan mä en tuntenut mitään. Seksi oli jännää, mutta ei lopulta yhtään kiihottavaa ja lähinnä vain outoa. Mutta mä en kuitenkaan satuttanut siinä ketään, en itseäni enkä toivon mukaan sitä toistakaan. Ja sen jälkeen se ei enää tuntunut päässä niin pahalta, siis olla seksittä. Tietyllä tavalla uskalsi ajatella naisia ja naisista enemmän, rohkeammin, koska tiesi, että itsetunto ei enää estänyt haaveilemasta paremmasta, kun tiesi, että sen voi saavuttaa."

En katsonut Katriin, kun puhuin, mutta kun käänsin katseeni, näin hänen omansa lukkiutuneen minuun, hyvin päättäväisenoloisesti, suorastaan opiskelijan innolla. "Eikö se sitten ollut paha? Kun ei se ollut sen parempaa?"

"Emmä tiedä... En nykyään enää muistele koko juttua. Kai se on sääli, mutta se oli mun päätökseni, ja olin ylpeä, että sain sen homman kuntoon just silloin kuin mä halusin enkä yhtään aikaisemmin."

Katri ei kysynyt sen jälkeen mitään, ikään kuin vain maisteli sanojani, niin kuin minäkin. En mäkään tiennyt oikeasti mitä ajatella siitä kerrasta, se oli ollut niin mitäänsanomatonta, vaikka muistin, kuinka olin tärissyt silloin pelosta. Lopusta se oli ollut melkein liiankin helppoa upottaa kalu ensimmäistä kertaa naiseen ja antaa vain mennä. Olisiko ollut parempi vain menettää neitsyys kännissä joissain bileissä? Sitähän mä en koskaan tietäisi.

Katri uskalsi sanoa jotain, melkein kuin omalla äänelläni. "Mut emmä ainakaan haluaisi menettää myöskään missään bileissä kännissä sitä, siis mun ekaa kertaa... Mä haluisin muistaa sen ja oppii siitä ja se ois mun muisto ja jotain sellaista, mitä ite haluan. Sit jos toinen vain olis niin hyvä, niin se vois olla oikeestikin tosi kivaa... Just joku niin hyvä, noin hyvä..."

Hän otti yhtäkkiä vasemman käteni käsiinsä ja painoi sen vasten lämmintä vatsaansa. Nousin polvilleni ja katsoin häneen epäluuloisesti, mutta hän vain hymyili. Olin boksereissani hänen vierellään ja se vatsa oli hyvin sileä, ja Katri hyvännäköinen, enkä osannut enää peitellä sitä mielestäni pois, sitä faktaa, että hän oli jopa seksikäs siinä maatessaan, puhuessaan kuin minun äänelläni vuosia sitten. Meinasin sanoa jotain vastaan, en edes muista mitä.

"Sä olisit niin hyvä mulle, mä tiiän sen... Ja sä oot komeekin, ja tosi viisas, etkä pidä mua minään kakarana. Sä saat mun vatsanpohjan kutiamaan kivasti. Mua ei oo koskaan kiihottanut näin."

Ja minä silitin hänen vatsaansa enkä nähnyt siinä oikein mitään väärääkään. Käteni oli viileä kosketus hänen ihollaan, ja tuntui hyvältä, kun hän kiemurteli hiukan aina, kun liikutin sitä. Tosin kyllä hän hiukan tärisikin, pelkäsi hiukan.

"Muista kuitenkin, että mä olen aikuinen mies."

"Mutta mä haluan aikuista miestä."

Ja sitten se vaan valkeni, ja ymmärsin, että voisin ehkä olla oikeasti todella hyvä ja aikuinen, olla oikein hyvä muisto Katrille. Ja suutelin häntä huulille, en mitään kielaria, jolla metsästin baarissa parisuhdepelin voittopokaalia, vaan oikean suudelman, jollaisen toivoin antavani mukavalle tytölle, joka tuntee minut ja jollaisen tämä tyttö halusi minulta. Katri värisi, mutta vastasi pehmeillä ja kuivuneilla huulillaan. Erkanin ja katsoin häntä silmiin, sisälle, ja hän nuolaisi huulensa kosteiksi.

Käteni hyväili hänen vatsaansa ja vaelteli, navalla, kylkiluilla ja kyljillä, tunnustellen ja tutustuen hänen kehoonsa. Katrin hengitys oli raskasta mutta tasaista, kun tartuin hänen kiinteään pieneen rintaansa, joka huojui sen tahtiin. Nostin toisenkin käteni hänen iholleen ja nyt olivat minun käteni hänen rintojensa suojana, hyväillen kämmenilläni niitä hiljaa, tyydyttäen ja ärsyttäen. Nännit olivat pystyssä, ihan kananiholla suorastaan, ja laskeuduin antamaan molemmille märän ja pitkän suukon, ja vähän yllyin imaisemaankin, ja Katri päästi hyväksyvän äänen. Sellaisen mm-m. Hekumallisen kehräämisäänen.

Katri meinasi valuttaa omia käsiään jo omalle vartalolleni, joka boksereita lukuun ottamatta sopusuhtaisena ja pimeyteen verhoutuneena varmasti kiihotti häntä tarpeeksi rohkeisiin liikkeisiin, mutta ensin, minä päätin ensin, että häneen pitää keskittyä ensin. Nappasin hänen kätensä omiini ja annoin niiden kulkea hänen omalla vartalollaan, kevyellä johdatuksellani, ja Katri ymmärsi, että nyt minä opastan häntä. Kädet kulkivat hänen vatsaltaan rinnoille, ja lopulta lanteilta peiton alla hänen häpyluunsa yli aina hänen häpyhuulilleen. Tunsin, kuinka kosteaa siellä oli, vaikka en ollut vielä edes kunnolla koskenut häneen... Hän teki sen kaiken itse. Ja sitten hiljaa vedin peiton pois hänen päältään, ja näin sen näyn.

Katrin eksoottinen ihonväri korostui eroottisesti kuunvalossa sälekaihtimen alla, kun hänen kätensä hyväilivät täristen mutta iloiten nuorta pillua, ja hänen katseensa kohosi hermostuneeseen hymyyn, kun hän ymmärsi, että näin hänet nyt kokonaan, ilman minkäänlaista teinin uniformua tai anteeksipyyntöä. Ja hän jatkoi itsensä hyväilyä, elehtien juuri niin kuin halusinkin – halusin, että hän saa nauttia siitä minun kanssani ja näyttää minulle, että on oikeasti himokas ja valmis siihen, mihin tämä kaikki nyt varmasti johtaisi. Hän näytti haluavan sitä. Ja kyllä minäkin halusin nyt häntä, kovasti. Hän näytti syötävän hyvältä, ja mietin vain, kuinka tiukka tuo neitseellinen pillu olisikaan. En ollut koskaan ennen myöskään rakastellut niin nuorta... tosin kyllä paljon lapsellisempia. Kaluni paisui boksereissani armottomasti näiden ajatusten äärellä.

"Nouse, niin mennään tonne sängylle..." ohjasin Katria ja otin häntä nyt kädestä hänen noustessaan ylös ja kävellessään perässäni makuuhuoneeseeni. Hän ei voinut olla näkemättä valkoisten bokserien edessä valtavaa seisokkia. Laitoin yöpöytäni himmeän valon päälle, ja huone näytti juuri sopivan hämärältä, ilman että tunnelma olisi kärsinyt siitä, että näin nyt oikeasti Katrin seisovan jaloillaan alasti, ja varmistuin siitä – seksipommi hän oli. Pieni persikkapeppu ja sirot koivet varmistivat tietoni, enkä enää jaksanut ajatella... vaan tehdä.

"Mee tohon sängylle makaamaan mukavasti. Mä laitan sun pepun alle tyynyn, odotas..." Katri sanoi okei ja istahti ensin varoen jalat kovin kiinni, keskelle leveää sänkyäni, kunnes uskaltui makuuasentoon ja otti ihan itse yhden tyynyn ja ripeästi laittoi sen peppunsa alle, ikään kuin haluten olla mahdollisimman paljon mukana ideassani.

"Kiva... Ja koita nyt vaan rentoutua. Mä vähän teen sulle hyvää. Sun pitää rentoutua, että se tuntuu mahdollisimman hyvältä."

Istuuduin sängyn päähän ja levitin hitaasti hänen jalkojaan. Samalla kun hän punastui, minä vakuutuin ja kiihotuin yhtä paljon kuin hän. Hänen pillunsa oli juuri sen näköinen, mitä oletin näkeväni neitsyellä, mutta silti paljon siitäkin herkullisempi. Häpyhuulet olivat hiukan punertavan turvonneet ja kimaltelivat kosteudesta, ja tyttö oli yllättäen siistinyt itsensä täysin karvattomaksi, joka sopi minulle erinomaisesti ottaen huomioon, mitä mielessäni nyt oli. Ja koskin häneen ensimmäistä kertaa, valutin käteni hänen sisäreisiensä kautta hänen häpyhuulilleen ja hyväilin niitä rauhallisin sorminvedoin, samalla kun katsoin häntä silmiin, jotka kimaltelivat puolihämärässä suuntaani.

Tuoksu oli kutsuva, lähes raikas, ja uskalluin lopulta upottamaan varovasti etusormeani hänen sisäänsä, ja kun se pikkuhiljaa upposi häneen, pyörivin liikkein, hän haukkoi henkeään äänekkäästi ja värähti voimakkaasti selkärangasta kiinni, ja tiesin, että hän halusi lisää... ja sormi upposi lopulta miellyttävästi pohjaan asti kuin kuumaan veteen – pillu oli aivan läpimärkä ja sen seinämät liukkaita. Kokeilin myös toista sormea, ja paine sen kun kasvoi ja hengähdys muuttui ulvahdukseksi.

"Muista sitten... Sä tiedät, että saat sanoa heti, jos tuntuu pahalta. Mutta kanssa jos tuntuu hyvältä, niin mä tiedän, mitä teen oikein tai väärin. Sä oot tänään prinsessa, okei?"

Siirappikin tuntui käyvän siinä tilassa. "Joo, tuntuu ihan liian hyvältä." Ja aloin liikuttaa sormia enemmän hänen sisällään tunnustellen seinämiä kaikilta puolin ja etsien erityisen herkkiä kohtia, namupaikkoja, vaikka tietenkään yliherkän tytön pillu ei kauheasti moiseen etsintään sopinut, kun jokainen kosketus oli kuin hunajaa. Ja siltä se maistuikin, paremmalta kuin mikään muu pillu, kun painoin kieleni turvonneelle, lämpimälle klitorikselle ja pyöritin sen rullalle sen ympärille. Katrin selkä nuokahti täristen ilmaan. Hän vaikeroi hyvin kiihottavasti, ja mietin, kuinkakohan nopeasti tyttö mahtaisi tulla tätä vauhtia, kunnes tunsin sormilla jotain hyvin eritteenmäistä ja valuvaa mahlaa... kuin juuri sitä hunajaa. Ja tiesin, että illasta tulisi varmasti ikimuistoinen molemmille. Upotin kieltäni hänen sisälleen vielä hetken ja pyöritin sitä hunajaisessa vaossa juuri sen verran, että pääsin neitsyeen makuun. Kaluni odotti.

Nousin polvilleni ja laskin bokserini alas paljastaen kivikovaksi paisuneen 19-senttisen kullini, jonka päästä valui jo kiimatippaakin, eikä ihme. Oli hyvä, että huoneen valaistus oli niin hämärää, ettei nuolemisesta hurmiossa silmänsä sulkenut Katri nähnyt sen kokoa ihan heti. Muuten hän ehkä olisi voinut oikeasti pelätä sen matkaa hänen sisäänsä. Samalla kun sormetin toisella kädelläni jo hyvin anteliaasti häntä, käärin kondomia auki kuorestaan ja asetin sen päälleni. Sitten siirryin lähemmäs Katria ja olin nyt lähes kiinni lantio vasten lantiota. Terskani pää painoi hellästi hänen häpyhuulillaan ilmassa. Kysyin häneltä, oliko hän valmis ja muistiko hän, mitä olin muistuttanut rauhallisuudesta ja siitä, että aina voisimme lopettaa, jos pelottaa.

"En pelkää enää mitään. Mä haluan sua."

Ja hiljaa aloin painautua hänen sisäänsä. Pillu oli pehmeä ja kuuma ja suorastaan väkivaltaisen tiukka. Seurasin Katrin ilmettä, kun hän katsoi haukkoen henkeään, kuinka ensin terska ja sitten pikkuhiljaa varsi upposi hänen sisäänsä sentti sentiltä... kunnes näin hänen silmissään ihmetyksen, ja tiukka pillu käski minun pysähtyä hetkeksi, ja olin sisällä. Ei immenkalvoa varmaankaan, koska ei ollut verta, mutta olin nyt sisällä, ja hänen sisällään sykki paksu aikuisen miehen komea kullini. Ja ei jumalauta, kun hän tuntui hyvältä! En edes ajatellut asiaa, etten olisi tullut siihen paikkaan. Miten se nyt sitten olikaan mahdollista.

"Miltä se tuntuu, kun se on sisällä? Onks se hyvä siellä?" Tyttö vain äännähti hekumallisesti niin kuin viimeksikin päästäen pienen hii-äännähdyksen hampaidensa välistä ja painoi päänsä syvälle tyynyyn leveä hymy suullaan. Hän tarttui minuun, ja uskalsin alkaa liikkua hänessä. Vedin kalua taaksepäin ja palatessani takaisin sisälle muistin, mihin asti pääsin, ja hellästi aloin tehdä edestakaista liikettä niin kuin neitseellistä posliinipillua naiden. Ja pikkuhiljaa tiukkuus antoi hiukan myöten ja aloin tuntea, kuinka jännittynyt keho minussa kiinni alkoi tottua kulliin ja alkoi nauttia ensijännityksen jälkeen vielä enemmän siitä oikeasta tunteesta, siitä kun se liikkuu sisällä. Ja minäkin aloin nauttia, ja valahdin hänen päälleen aitoon lähetyssaarnaja-asentoon. Suutelimme intohimoisesti ja aloin ottaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vapauksia. Sain sentin lisää sieltä, toisen täältä ja pystyin pikkuhiljaa nussimaan häntä kuin... normaalisti. Hän antoi sen myötä yllättävänkin hyvin, ja olin niin tyytyväinen siitä, että hän oli niin rauhallinen. Muuten se ei olisi onnistunut. Lopulta yhdeksäntoista senttiä oli hänen sisällään... kokonaan. Ja siinä vaiheessa hän kyllä nosti katseensa minuun, kun ensimmäistä kertaa olin pohjassa, mutta vain laskin käteni hänen poskelleen ja olin paikallani. Hän kiemurteli. Nautinnollisesti. Se tuntui meistä hyvältä. Katrilla oli ollut pakko olla jonkin sortin dildo, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista... Tai mistä minä tiedän. Ehkä vain olin juuri sopiva. Ja kiristin tahtia. Nyt emme enää rakastelleet hellästi, vaan naimme.

Sitä nuoruuden himoa, jota itsellänikin toki vielä oli, mutta ei samalla tavalla kuin kuusitoistavuotiaalla, ja jouduin koko ajan varomaan kahta asiaa – etten yltyisi härkämäiseen hurmioon ja alkaisi naida kuin eläin, kuin valtava mies pientä viatonta tyttöä. Ja sitä, etten tulisi. Katrin pillu kiertyi kaluni ympärille kuin kortsun läpi kiinni ihoon ja imi alipaineessa siitä elinvoimaa, ja minun kasseistani... Se oli niin irstasta kaikesta huolimatta. Se oli rikollisen herkkua. Katrin neitseellinen pillu, joka halusi tulla vieteltäväkseni.

Katri rikkoi rakastelun äänet.

"Sä oot niin iso. Miten sä voit olla niin iso?"

Tunsin valtavaa tyydytystä ollessani iso ja miehekäs ja juuri sellainen, jollaisena halusin joskus kuvitella itseni jollekin söpölle pienelle tytölle, ensimmäistä kertaa. Sellaista ei olisi kehdannut myöntää ennen kuin sen oikeasti koki.

"Sä, Katri, sä tunnut just niin hyvältä kuin mä tiesin heti. Sä saat mut näin isoksi, se on kaikki sua. Sun takia tää tuntuu niin hyvältä."

Tytön kasvoilla oli ihaileva ilme, kun olimme taas hetkeksi pysähtyneet sisäkkäin.

"Kuinka iso se on? Oikeesti?"

"Yhdeksäntoist senttiä."

"Mä haluun kattoo sitä. Maistaa sitä."

"Sitten mä en kestä enää, ja mä tulen. Sä tunnut liian hyvältä ja sä varmasti saat mut tulemaan paremmin kuin kukaan ennen."

Katri hyväili vankkoja käsivarsiani ja arvioi minua siinä silmäyksellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, avoimen uteliaasti, ja näytti ikään kuin olevan ison päätöksen äärellä.

"Mä jään kummiskin yöksi, niin oon täällä vielä aamullakin, ja sä oot."

Toisaalta hän oli niin oikeassa, että teki mieli vain nauraa nokkelalle. Vedin itseni hitaasti pois hänestä ja kuului vain irstas lumpsahdus nainnin litinän päätteeksi, kun alipaine paukahti pillusta ilmoille. Siirsin Katria hiukan syrjään ja tulin makaamaan hänen viereensä selälleen, kaluni pystyssä kohti taivasta, päällään kiimasta kiiltävä kortsu.

Olimme siinä rinnakkain. Katri katsoi sitä ja valutti kättään vierelläni, pitkin vartaloani kohti kaluani, ja tarttui siihen hellästi kiertäen kätensä sen ympärille.

"Jos sä haluat, sä voit ottaa sen kortsun pois. Niitä saa aina uusia."

Hän teki juuri niin kuin toivoinkin ja veti esille oman nahkani, joka oli tahmea jo valuneesta spermasta. Hänen kätensä tahriintui, kun hän veti sormin esinahkaani edestakaisin sormillaan tutkien hänelle uutta elintä, joka toi niin paljon uudenlaista tyydytystä hänelle eikä tästä lähin ollut enää pelottava peikko odottamassa kulman takana – hän halusi tietää, mikä sai kullini nykimään ja kuinka voimakkaasti. Mikä sormenliike sai hengitykseni jännittymään ja hyväksymään leikin suunnan.

Hän nousi polvilleen vierelläni ja oli jo kiertämässä huulia kaluni ympärille. Ja minä taas pelästyin... Hän oli niin määrätietoinen.

"Muista sit et... sitä spermaa tulee tosi paljon, multa tulee aina ja nyt vielä enemmän... eikä se välttämättä maistu siltä, mitä sä oot aatellut... Jos siis oot aatellut..."

"Kyl mä tiedän sen... mut mä haluun maistaa silti. Varota vaan."

Hän nuolaisi ensin terskanpäätäni kuin kiusallaan, vaikkakin todennäköisemmin varovaisuudesta, ja liikutti kieltään ympäri tuppeani ja vartta mukaillen pullottavia suoniani, kunnes lopulta ensin suuteli kerran sitä ja toisella suudelmalla tarttui siihen kielellään ja upotti terskan kuumaan suuhunsa. Olin taivaassa. Suihinottoni olivat Akilleen kantapääni. Olin tulossa melkein heti, melkein pettymyksekseni, koska olisin halunnut, että hän saisi leikkiä niin pitkään kuin haluaisi.

"Kyllä mä pian tulen... Tulen paljon..."

Enkä oikeasti tarvinnut enempää rohkaisua kuin sen ensimmäisen pitkän ja himokkaan imaisun Katrilta, ja selkäni venyi. Hän piti suutaan siinä, ja spermaa tuli ihan pian. Sitä sinkoutui hänen huulilleen paksuna lastina, pitkin varttani ja vatsalleni. Hän piti suutaan kiinni ja tulin hänen huulilleen.

Kun suihku oli tasoittunut ja palasin tajuntaani ja aloin taas hengittää katkonaisesti äännehdellen, hän tarttui puristaen tahmaiseen varteen ja alkoi imeä minua. Hän sai aikaan vielä uuden voimakkaan purkauksen, ja tunsin sen, kuinka työnsin hänen suuhunsa lastin kuumantahmeaa spermaani, kuinka se valui alas hänen kurkkuunsa. Ja hän ehkä kakoi, mutta ei näyttänyt sitä, vaan imi ja imi, ei pysähtynyt, vaan suorastaan lypsi minua, joi minua, ja mietin, miten tuo tyttö pystyy tähän. Ja miksi tuntui nyt ajatuksieni palatessa paratiisista, että tulin vieläkin, kun hänen kielensä leikki terskallani?

Rauhoituin ja hengitin, samalla kun hän imi minut tyhjiin ja nuoli minut täysin puhtaaksi. Kaluni läpsähti tuhmasti iholleni, kun hän päästi sen ulos suustaan ja alkoi nuolla alavatsaltani lasteja. Olin itsekin posliini. Mutta silti se karvattomuudesta huolimatta tuntui niin tuhmalta, kun ahnakas kieli lipoi minua – hän nuoli kaiken suihinsa ja nielaisi, otti minusta kaiken irti, mitä oli saanut ja vain lipaisi huuliaan sen päätteeksi ja nousi takaisin makaamaan vierelleni. Minä otin hänet syliini ja pidin siinä lähellä ja tunsin, kuinka kaluni nyki edelleen – ehkä halusin nousta uudestaan ylös. Minä ja elimeni halusimme lisää.

Mutta ensin minuutti tässä. Me emme olleet eläimiä, vaan kumpikin tiesimme mitä teimme, ja lopulta mitä halusimme. Ja hellän suukon aikana me olimme pikkuhiljaa ihan vain toisillemme kiitollisia aidosti, ja taisi se nainen vähän silmiäänkin kostuttaa taas, mutta sillähän ei ole väliä, kun hyvät asiat ovat kyseessä. Katri oli taivaissa, ja se oli oikein mukavaa vaihtelua illan muille tunnekuohuille.

"Mulla on niin vapaa olo tässä... Tää oli tosi kiva idea..." Katri kertaili vieressäni kehräten, kun aloin hyväillä häntä uudelleen sieltä, antamatta hetken rauhaa. Halusin kokeilla, olisiko hänestä kyltymättömän vikaa, jos vain oli tarjolla sellaista, mistä tykkäsi. Ja kyllähän Katrin ääni vaimeni taas hiukan huokailun tieltä, kun upotin sormeni jälleen hänen sisäänsä. Nyt kaksi sormea luiskahtivat sisään jo aika vaivattomasti ja leikillä.

"Me ollaan nyt tässä todella vapaita kaikelle... Haluaisitko sä lisää? Mä voin tän illan vielä opettaa sulle vaikka mitä. Vien sut kotiin vasta aamulla."

"Joo. Mä pitäisin siitä... Sä oot mukava opettaja." Katri iski minulle silmää ja puristi voimakkaasti kalustani. Etsin uutta kondomia. Mitäköhän hän haluaisi enemmän... ratsastusta vai takaapäin... No, kyllä se varmaan selviäisi. Tästä yöstä tulisi vielä hyvin, hyvin jännittävä kokemus meille molemmille. Suutelimme, ja tiesimme, ettemme tarvitsisi herätyskelloa aamulla.